Seinäjoki konsensus

Epari 22.11.2017

Seinäjoki haluaa näyttää modernilta ja vauhdilla kehittyvältä kaupungilta. Paitsi ulkoisesti myös päätöksen teossa. Julkisesti asioita viedään taidokkaasti ja tehokkaasti eteenpäin. Mielummin ilman riitaa ja turhaa vouhotusta. Seinäjoki haluaa näyttää, että näin meillä pystytään yhteistyöhön yli puolue rajojen. Tehokkuuden nimissä demokratiaa ei saisi kuitenkaan kaventaa.

Muutama kaupungin politiikkaa seuraava toimittaja onkin jo huolissaan meneekö konsesus jo demokratian edelle ja onko konsensus vaientanut vauhdikkaan kehityksen haittavaikutusten kriittiset äänet (Ilkka ja Seinäjoen sanomat 15.11). ”Seinäjoki puolue” jyllää yhtenäisenä eikä oppositiota ole olemassa. Toimittajien näkemykseen voi osin yhtyä.

Demokratiaan kuuluu keskustelu ja vaihtoehtojen puntarointi, jonka jälkeen jokainen voi valita mieleisensä kannan kulloiseenkin asiaan. Jos keskustelu siirtyy julkisesta valtuustosalista epävirallisiin neuvotteluihin kabinetteihin, ei kuntalaisille välttämättä välity oikeaa kuvaa päätöksenteon vaiheista ja perusteista. Joskus joku myös harmitteli valtuustosalissa tapahtuvan keskustelun kallista hintaa, saahan valtuutetut palkkionsa ja viranhaltijat palkkansa, mutta mielestäni demokratialle on hankala laittaa hintalappua.

Päätöksen tekemiseen kuuluu myös muita toimielimiä kuin valtuusto. Hallitus ja erilaiset lautakunnat myös tekevät demokraattisia päätöksiä. Erityisesti hallituksen painoarvo on suuri. Samalla se on myös kuin valvova isoveli. Lautakuntien päätökset voidaan ottaa hallituksen käsittelyyn ja muuttaa, jos päätökset eivät isoveljeä miellytä. No, tätä ns. otto-oikeutta käytetään onneksi kohtuullisen harvoin.

Demokratia saa onneksi kaupungissa myös uusia ulottuvuuksia. Ensimmäistä kertaa kaupunkilaiset pääsevät päättämään uudesta strategiasta, sillä kehitysjohtajan mukaan strategian työstäminen on tarkoitus joukkoistaa asukkaille. Strategia kuulostaa tylsälle sanalle, mutta on oikeasti tärkeä työkalu päätöksenteossa. Sen kehysten mukaan kaikkia kaupunkilaisia koskevat asiat valmistellaan ja päätetään.

Hyvä olisi, jos mahdollisimman monet asukkaat asiaan tarttuisi. Kaupunkilaisilla on nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisella otteella kaupunkia seuraavat neljä vuotta johdetaan. Onko painopiste pehmeissä arvoissa; nuorissa, lapsissa ja turvallisessa tulevaisuudessa, vai painotetaanko taloutta, kasvua ja tehokkuutta. Toisiaan ne eivät sulje pois, mutta rengin ja isännän/emännän osat tulisi olla selviä. Kasvuhuumassa välillä tuntuu, että kaupungin perustehtävä meinaa unohtua.

Arvon hekin ansaitsevat

Epari 11.10.2017

Löysin itseni koulun liikuntasalista kuuntelemasta ja katselemasta, kuinka emeritusprofessori Kari Uusikylä soitti klarinettia. Ihan hyvin soittikin, mutta puhui vielä paremmin meille koulun vanhempainiltaan saapuneille vanhemmille. Uusikylä on tunnettu kasvatustieteilijä, joka mielellään ottaa kärjekkäästi kantaa koulutuspoliittisiin kysymyksiin.

Professori Uusikylä pelkää nykyisessä tehokkuus ja kilpailukyky maailmassa peruskoulusta olevan tulossa ”tietokonefirmojen sponsoroima kilparata” ja ”minä- minä kulttuurin edistäjä”, jossa heikompiosaisten lapset jäävät heitteille. Uusikylä puolustaakin peruskoulua, jossa jokaisella lapsella lähtökohdistaan ja taustastaan huolimatta tulisi olla mahdollisuus löytää oma lahjakkuutensa, taipumuksensa ja oppia toimimaan sosiaalisessa yhteisössä. 

 

Asia onkin tärkeä, sillä perhetausta todellakin vaikuttaa siihen, kuinka lapsi kokee elämänsä ja tulevaisuutensa. Yle uutisoi (8.8.2017) tutkimuksesta, jossa lasten ja nuorten hyvinvoinnin yhteys perheen sosioekonomiseen asemaan jälleen tuli todistetuksi. Merkittävää Seinäjoen kannalta on, että tutkimus on tehty seinäjokelaisilla peruskoulun oppilailla. 

 

Tutkimus on hyvä osoitus siitä, kuinka myös Seinäjoella osa lapsista ja nuorista ei välttämättä saa koulusta samaa hyötyä, kuin muut ikätoverinsa. Tutkimuksessa havaittiin, kuinka mm. turvallisuuden tunne, yhteenkuuluvuuden kokemukset, itsetunto ja tulevaisuuden usko ovat heikompia lapsilla, joiden perheessä on vähävaraisuutta tai työttömyyttä. 

 

Lapsi ei voi vaikuttaa siihen, mihin sosioekonomiseen asemaan sattuu syntymään. Usein edes lapsen vanhemmat eivät voi työttömyydelleen tai vähävaraisuudelleen mitään. Siksi on tärkeää, että yhteiskunnassa tukiverkostot ovat kestäviä ja kaikille lapsille annetaan mahdollisuus löytää oma paikkansa ja kehityspolkunsa.

Seinäjoella on hyvinvoinnin tasa-arvon eteen myös tehty töitä. Tutkimusraportissa kaupunki saakin kiitosta onnistuneista projekteista ja samalla raportti myös antaa vinkkejä lasten ja nuorten tukemiseksi jatkossakin.

Kaupungin perusopetusjohtaja toivoi julkisesti päättäjiltä arvokeskustelua siitä, miten tärkeäksi koemme lasten ja nuorten hyvinvoinnin. Halutaanko Seinäjoella panostaa lasten hyvinvointiin ja antaa tarvittavia resursseja opetuksen ja kasvatuksen käyttöön. Asia on ajankohtainen, koska ensi vuoden talousarviota kootaan parasta aikaa. Nähtäväksi jää, minkälaiset arvot uudessa valtuustossa vallitsevat, kun talousarvio marraskuussa hyväksytään.

Miesten kerho

Epari 30.8.2017

Peruskoulusta muistan ainakin mustavalkoiset valokuvat presidenteistä. Sieltä ne seinältä tuimana vahtivat koulupäivän sujumista. Siinä kuvarivistössä on toistaiseksi vain yksi nainen, Tarja Halonen. Tällä tietoa sukupuolijakauma ei ole muuttumassakaan, ainakaan jos mielipidetiedusteluja on uskominen. Saulin suosio on vankka.

Erilaisiin politiikan potretteihin törmää myös kaupungintaloissa ja muissa julkisissa tiloissa. Etelä- Pohjanmaan Maakuntaliiton kokoustiloissa huoneen perältä katselee entiset ja nykyiset maakuntavaltuustojen ja hallitusten puheenjohtajat. Jos oikein muistan, ei niistä kuvista tainnut katsella yksikään nainen. Pitääpä tarkastaa kun seuraavan kerran sotemaku- johtoryhmä ( Etelä- Pohjanmaan sosiaali- ja terveysuudistusta ja maakuntauudistusta koordinoiva poliittinen toimielin) kokoontuu. Ryhmän puheenjohtaja on muuten mies. Kuten on myös varapuheenjohtaja.

Seinäjoella aikaisemmat kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajat ovat kehystettynä kaupunginhallituksen kokoushuoneeseen. Mies joukon keskellä on muutama nainenkin. Viime kaudella valtuustoa johti nainen ja sitä edellisellä kaudella hallituksen nuijaa kopautteli nainen. Nyt alkanut valtuusto kausi mennään kuitenkin miesten johdolla, kun sekä valtuustoa, että hallitusta johtaa pitkät ja komeat kaksilahkeiset.

Etelä- Pohjanmaan kuntien osalta tilanne on useassa paikassa sama. Maakuntalehti Ilkka (17.6) tietää kertoa, että maakuntamme kunnista vain kahdessa valtuustoa johtaa nainen. Hallituksen puheenjohtajana nainen on neljässä kunnassa. Kuntia maakunnassamme on 17.

Lain mukaan kunnallisissa luottamuselimissä pitää noudattaa sukupuolikiintiöitä. Sen vuoksi lautakunnissa ja muissa toimielimissä on tasapuolisesti miehiä ja naisia. Laki ei kuitenkaan velvoita puheenjohtajuuksissa tasa-arvoa. Ainakin Etelä- Pohjanmaalla näyttäisi siis siltä, että naiset kyllä pääsevät lain ansiosta päättämään, mutta eivät yllä ihan johtopaikoille asti. 

Naisvoittoinen on sen sijaan Seinäjoen kaupungin henkilökunta. Yli kolmesta tuhannesta työntekijästä 80% on naisia. On siis hyvin ymmärrettävää, että lomarahojen leikkaus osui meilläkin erityisesti kaupungin naisiin. Työntekijöiden naisvaltaisuus ei kuitenkaan näy kaupungin johtoryhmässä, jonka kymmenestä jäsenestä vain kaksi on naisia. Johtoryhmä on muodostettu kaupungin korkeimmista viranhaltijoista, joskin tässä tapauksessa voidaan sanoa johtoryhmän muodostetun lähes kokonaan virkamiehistä.

Voidaanko tästä kaikesta päätellä, että politiikassa johtopaikoille pääsyn todennäköisyydet paranevat, jos on syntynyt mieheksi? Silloin mahdollisuuksien tasa-arvon tie katkaistaisiin jo ennen napanuoraa.

Suojamuuri pelasti pahimmalta

Epari 19.7.2017

Vähän harmittaa kirjoittaa eräät neljä kirjainta, koska se on varmin tapa karkottaa lukijoita, mutta teen sen nyt kuitenkin. Sote. Sille kävi kuten useimmat asiantuntijat ja oppositio jo etukäteen tiesivät: uudistus törmäsi perustuslakiin niin että rytinä kävi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätyi lausumaan, että nykyinen sote-lakiluonnos on osin perustuslain vastainen.

Ongelmallisen sote-lakiluonnoksesta on tehnyt ns. valinnanvapausmalli. Siinä kaikkien palveluiden tuottajien olisi toimittava kilpailuilla markkinoilla. Julkiset toimijat eivät siis voisi toimia tuottajina, vaan olisivat samalla viivalla suurten lääkärijättien kanssa. Tilanne olisi kaksipiippuinen. Toisaalta julkinen sektori on perustuslain mukaan vastuussa palveluista, joita kansalainen tarvitsee, mutta se ei voisi niitä kaikilta osin itse tuottaa. Ensisijaisia kärsijöitä olisivat olleet pienten kuntien asukkaat, joiden alueella terveysmarkkinoita ei synny.

Nyt perustuslain suojamuuriin törmännyt lakiesitys olisikin suosinut suuria terveysbisnestä harjoittavia korporaatioita. On siis luonnollista, että jotkut bisnesmaailman etujärjestöt alkoivat syyttää perustuslakivaliokuntaa politikoinnista. Valiokunta, jossa on edustettuna kaikki puolueet, oli kuitenkin yksimielinen, joten mitään yksipuolista ideologiaa sen lausunnossa ei ole. 

 

Muutamalta valtion virkamieheltä paloi nyt kesälomat, kun sote-lakia alettiin heti korjailemaan. Totuttuun tyyliin kiire on kova, koska uusi esitys on tarkoitus saada eduskuntaan jo ensi vuoden alussa. Sitä ennen vielä mm. kunnat ja kaupungit saavat kertoa mielipiteensä uudesta esityksestä.

Suomen kuusi suurinta kaupunkia ehti jo ottaa kantaa lain valmisteluun. Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu vaativat yhdessä lakiin kirjattavaksi, että ne voisivat itse tuottaa omat sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Koska kyseessä on Suomen suurimmat kaupungit, niiden mielipide otetaan varmasti valmistelussa tosissaan.

Todennäköisesti uuteen sote-lakiin tuleekin muutoksia niin, että myös julkinen toimija voi olla palveluiden tuottaja. Yhtä todennäköistä myös on, että ainakin osa maakuntien keskuskaupungeista yhtyvät isojen kaupunkien näkemykseen ja haluavat oikeuden tuottaa itse palvelunsa.

Seinäjoella on vankka kokemus palveluiden hyvästä ja tehokkaasta tuotannosta. Se on osa osaamista, josta kaupungin ei kannata päästää irti. Seinäjoen onkin lähdettävä aktiivisesti vaatimaan sote-palveluiden tuottajan asemaa, yhdessä muiden maakuntakeskusten ja isojen kaupunkien kanssa. Maakuntakeskus ei voi jäädä sivusta seuraamaan, mitä muu Suomi tekee.

Tarjonta luo tarpeen

Epari 7.6.2017

Menneellä valtuustokaudelta käytiin muutamia vääntöjä, joissa ei saavutettu Seinäjoelle niin yleistä konsensusta. Muutamissa tapauksissa miteltiin investoinneista ja niiden tarpeesta tai tarpeettomuudesta. Ensimmäisenä mieleen tulee ainakin Vapaudentien jatke, Lakeuden ankkuri ja väännöt lastensuojeluyksikön perustamisesta.

Politiikassa tyypillistä on leimata vastustajat kehityksen jarruiksi ja investoijat holtittomiksi rahan käyttäjiksi. Kukin vuorollaan välillä toisessa porukassa ja välillä toisessa. Joissain yhteydessä joku Vapaudentien jatkeen kannattaja perusteli kantaansa sillä, että aina ne investoinnit on loppuen lopuksi ollut hyviä ja tarpeellisia. Vastustajienkin mielestä.

Jäin silloin miettimään onko tosissaan niin, että investointi päätös osoittautuu aina ajan myötä oikeaksi? Harvemminhan tosiaan kuulee kenenkään valittavan jostain, mitä on jo rakennettu. No, Rengonharjun lentokenttä käynee todistuksesta, että aina investointipäätökset eivät ole hyviä.

Erimielisyyksistä voittajana selvinneet päätökset eivät välttämättä aina ole oikeita. Joskin vaikea on todistaa päinvastaistakaan. Emmehän me tiedä kehityskulkua, joka olisi seurannut toisenlaisesta päätöksestä, emmekä tiedä millaiseksi ympäristö olisi vaihtoehtoisesti muokkautunut. Tehdyt päätökset, kiistanalaisetkin, muuttuvat totuudeksi ja hyväksytyksi arjentilaksi.

Politiikassa asioiden eteenpäin viemisessä on myös kysymys hyvästä markkinoinnista. Ensin idea myydään omalle puolueelle ja sen jälkeen asiaa kaupitellaan muille ryhmille. Loppuen lopuksi päätös pitää vielä myydä ja markkinoida äänestäjille. 

Hyvin markkinoimalla onnistutaan myydä myös sellaista, jonka tarpeesta ei ole ennemmin ollut edes tietoa. Voihan toki olla, että tulevaisuudessa Seinäjoen kongressikeskus osoittautuu sijoitukseksi, jota ilman ei kerta kaikkiaan tulla toimeen. Ainakin kaupunginvaltuusto oli tarpeesta lähes yksimielinen. Minulta vain on mennyt ohi, missä se tarve on esille tullut.

Olen kuluneella valtuustokaudella suhtautunut investointipäätöksiin pääsääntöisesti myönteisesti. Ohjenuorana olen pitänyt sitä, että uuden investoinnin pitää olla työllisyyttä lisäävä, kaupunkilaisten palveluita ja viihtyisyyttä parantava ja lisäksi siihen pitää liittyä myös aito tarve. Huvikseen velkaa ei kannata ottaa.

Työkkäreitä uhkaa toiminnan alasajo

julkaistu Eparissa 26.4.2017

Monta kertaa ennen työuraa piti käydä työvoimatoimistossa (nykyään TE- toimisto), ennen kuin tärppäsi. Mutta tärppäsi kuitenkin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Pian työvoimatoimiston palvelut, sellaisena kuin ne nyt ovat, siirtyvät historiaan.

Tulevaan maakuntauudistukseen liittyy myös ns. kasvupalvelulaki uudistus. Sillä tarkoitetaan hallituksen tavoitetta yhdistää nykyisten ELY- keskusten yrityspalvelut ja TE- toimistojen työvoimapalvelut kasvupalveluiksi. Näiden palveluiden järjestäminen siirtyy maakuntahallinnon vastuulle. Aivan kuten sotesoppaan, niin myös tähän lainvalmisteluun kuuluu valinnanvapaus. Hallituksen tavoitteena onkin siirtää tulevat kasvupalvelut ykstyisten markkinoiden tuotettaviksi.

Jo totuttuun tyyliin nyt lausuntokierroksella oleva lakiluonnos vaikuttaa kiireesti tehdyltä ja tärkeintä näyttää olevan julkisten palveluiden ideologinen yksityistäminen. Kansainvälinen vertailu ei näet anna mitään syytä olettaa, että yksityistämisellä saavuttettaisiin merkittäviä etuja työttömyyden hoidossa, ennemminkin päinvastoin. Kokemuksia löytyy mm. Australiasta ja Isosta- Britanniasta.

On oikeastaan kummallista, kuinka vähän koko uudistuksesta on puhuttu julkisuudessa. Asian luulisi nousevan edes jossain määrin tapetille, koska sen välitön vaikutus on, että n. 3000 työllisyyspalveluissa työskentelevää menettää työpaikkansa. Elinkeinoministeri Lintilä (Yle uutiset 2.3) kyllä uskoo heidän kaikkien työllistyvän. Ministerin uskomus varmasti työpaikkansa menettäviä lohduttaa kovasti.

Tulevaisuudessa siis maakuntahallinto ostaa palvelut markkinoilta ja maksaa myös tuloksista. Tulos, siinä se taikasana. Tuloksia saa tehokkaammin, jos asiakkaina on helpommin työllistyviä työttömiä. Sen sijaan pitkäaikaistyöttömät ja muut vaikeasti työllistyvät eivät kartuta yrityksen kassaa. Heikoimmassa työmarkkinaasemassa olevat saattavat näin joutua entistä vaikeampaan asemaan.  

Seinäjoella on tehty edistyksellistä työtä pitkäaikaistyöttömyyden ennalta ehkäisyssä ja vähentämisessä. Kaupungin työllisyystalo ja monialainen työvoiman palvelukeskus TYP ovat pystynyneet antamaan yksilöllistä palvelua kunkin asiakkaan tarpeiden mukaan. Kun työllistyminen saattaa edellyttää palveluita sosiaalipuolelta, työllisyyspalveluista ja terveydenhuollosta, niin Seinäjoen mallissa asiakas saa nämä palvelut yhdeltä luukulta.

Seinäjoen ei saa ajaa työllisyyspalveluitaan alas, vaikka järjestämisvastuu siirtyykin tulevaisuudessa maakunnille. Kilpaillut markkinat eivät pysty vastaamaan kaikkii niihin tarpeisiin, joita vaikeasti työllistyvä tarvitsee.Työllistymisen esteet voivat johtua sairaudesta, vammasta tai vaikkapa sellaisesta elämäntilanteesta, johon itse ei voi vaikuttaa. Näitä asioita markkinaehtoisuus ei voi ratkaista. Meillä kaikilla tulee olla oikeus hyvään työelämään ja siksi julkisen toiminnan on oltava jatkosssakin näkyvässä roolissa.

Seinäjoki ei ole erillinen saareke

Suomen talous on kääntynyt viimein nousuun, mutta mistään vakaasta kasvusta ei vielä voida puhua. Nykyinen hallitus ottaa suunnanmuutoksesta mielellään kunniaa, mutta talouden tutkijat ovat hieman erimieltä. Suurimpana yksitäisenä moottorina voidaan pitää Euroopan Keskuspankin elvyttävää rahapolitiikkaa.

Myös Seinäjoen kaupunki on päässyt nauttimaan alhaisesta korkotasosta. Vaikutus on ollut positiivinen, koska kasvavan kaupungin tarpeeseen on täytynyt tehdä myös investointeja. On hieman hullunkurista, että vaikka kaupungissa mielellään puhutaan säästämisestä, on kuitenkin käytännössä elvytetty rakentamalla ja remontoimalla kouluja, päiväkoteja, palvelutaloja ja liikenneinfraa.

Investoinnit ovat olleet kaupunkilaisten hyvinvointia tukevia ja samalla ne ovat luoneet työtä.

Investointien vuoksi kaupungin velkamäärä on kasvanut eikä sitä kannata täysin huomiotta jättää. Matalan koron aikana kannattaa kuitenkin investointeja tehdä, koska lainaa on edullisesti saatavilla. Kuvaava on, että kaupungin lainanmäärän kasvusta huolimatta, lainanhoitokulut ovat kokoajan pienentyneet.
                                                                      

Olisikin huonoa politiikkaa, jos velkaantumisen pelossa laittaisimme investoinnit jäihin. Se tarkoittaisi samalla sopimattomia tiloja päiväkotilapsille, sisäilmaongelmia ja liian suuria ryhmäkokoja koululaisille ja heikentyvää palvelutasoa ikäihmisille. Kasvaneet hyvinvointi- ja korjausvelat käyvät ajan myötä myös taloudellisesti kalliiksi.
                                             

Kaupungin viime vuoden tilinpäätös on ylijäämäinen. Se on ensimmäinen kerta tämän valtuustokauden aikana, kun sellainen ihme koetaan. Suurimmat syyt siihen on erikoissairaanhoidon oletettua pienemmät menot ja kaupungin henkilöstömenojen olematon kasvu. Työntekijät ovat siis jälleen kantaneet suuren vastuun.
                                    

Tulevaisuus on kuitenkin edelleen auki. Tänä vuonna voimaan astunut kilpailukykysopimus leikkaa kaupungintuloja n. 4 miljoonaa euroa. Samalla työntekijöiden palkkojen leikkaus uhkaa vähentää kulutuskysyntää, joka entisestään vähentää kaupungin verotuloja. Voikin olla niin, että kuntatalouden ongelmat eivät sittenkään ole takanapäin.

Vapauden tähden

                                                                                                                     Epari 15.3.2017


Valinnanvapaus on hieno sana, johon sisältyy kaikkien sanojen äiti ja isä, eli vapaus. Yleensä siinä vaiheessa, kun asiaperusteet jonkin näkemyksen puolesta loppuvat, vedetään vapauskortti esiin. Tuttua huttua rapakon takaa ja meilläkin jo yleistyvää.

Muistan uutiset, jossa Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin (YK:n vastustuksesta huolimatta) perusteltiin Irakin kansalaisten vapaudella ja toisaalta joukkotuhoaseilla. Ei löytynyt niitä aseita eikä irakilaisten tämän hetkisessä vapaudessa taida olla paljon kadehtimista. Intressit hyökkäyksen tekemiseen taisivat siis olla muualla.

Vapaus valita oli keskeinen termi, jolla entinen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty perusteli näkemyksiään sote-uudistuksesta. Tämä siis ennen kuin hän siirtyi valinnanvapauslakia vesikielellä odottavan kansainvälisen terveysyrityksen palvelukseen. Vapaus valita se on ministerilläkin.

Yksi valinnanvapauden lisäämisen keino on palveluseteli, jonka lisäämistä palvelutuotannossa ajetaan aktiivisesti myös Seinäjoella. Palveluseteli on kaupungin myöntämä maksusitoumus, jonka asiakas voi käyttää haluamaansa palvelun hankkimiseen yksityisiltä tuottajilta. Seteli voisi toimia hyvin kaupungin oman tuotannon rinnalla, mutta ongelmaksi voi muodostua sen eriarvoistava vaikutus.

Seinäjoella palvelusetelit ovat käytössä jo muun muassa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunnan hyväksymissä säännöissä kuitenkin kerrotaan, ettei työttömällä ole oikeutta saada palveluseteliä käyttöönsä. On väärin, että asema työmarkkinoilla määrittelee sitä, mitä palveluita kaupunkilainen voi saada. Palveluseteliä ei voi pitää onnistuneena ratkaisuna, jos osa kaupunkilaisista suljetaan käyttäjien joukosta pois.

Vapautta on siis monenlaista ja harmittavan usein vapauteen valita sisältyy myös kyky maksaa. Myös toisenlainen vapaus on mahdollista. Se on vapautta, jonka yhteiskunta voisi tarjota laadukkaana päivähoitona ja peruskouluna, mahdollisuutena opiskella ja tasa-arvoisina sote-palveluina. Näissä vapaus ei katso rahaa tai sosiaalista asemaa ja se antaa meille mahdollisuuden tavoitella hyvää elämää tasa-arvoisista lähtökohdista. Valitettavasti tätä vapautta heikennetään ”valinnanvapauden” nimissä.

Vapaus valita on myös osa demokratiaa, johon vaalit kiinteästi kuuluvat. Vaaleissa kaikilla täysi-ikäisillä kaupunkilaisilla ja kuntalaisilla on oikeus valita oma ehdokkaansa. Tämä valinnanvapaus ei kysele lompakkoa, sukupuolta, ihonväriä, seksuaalista suuntautumista tai työpaikkaa. Tätä vapautta kannattaa käyttää. Käytä sitä viisaasti.

Amerikkalainen arvoitus

Julkaistu Eparissa 1.2.2017

Liikenteen muutos tulee olemaan tulevaisuudessa suurempi mullistus kuin auton keksiminen. Näin liikenneministerimme pohjusti omaa liikenneverkkoselvitystään. Onneksi auton keksijät eivät haudanneet omaa työtään yhtä nopeasti kuin ministeri oman selvityksensä. Jäljelle jäi lähinnä selvitykseen osallistuneiden konsulttiyhtiöiden laskut.

Omassa yrityksessä johtaja voi sanoa ja kertoa mitä haluaa, mutta yhteiskunnassa ministerin lausunnot saattavat saada aikaan ei toivottuja tapahtumia, kuten tässä tapauksessa autokaupan seisahtumisen. Jälleen yksi esimerkki siitä, että valtio ja yritys ovat kaksi eri asiaa. Jotenkin tämän asian ymmärtämisessä on ollut tällä hallituskaudella ongelmia.

Yritysmaailmasta on ammentanut oppinsa myös oman imperiuminsa keisari Donald Trump, joka normaalista poliitikosta poiketen näyttääkin lunastavansa ainakin osan vaalikampanjassaan antamistaan lupauksista. Jo kampanjassaan keskeisenä periaatteena ollut vastakkainasettelujen kärjistäminen näyttää saavan konkretiaa, kun suunnitelmat Meksikon rajalle rakennettavasta muurista ja tullimaksuista etenevät.

Suunnitelmia voi pitää vähintäänkin erikoisina ja onkin vielä mahdollista, että ne perutaan. Vaikeuttamalla tuontia lisätään ainoastaan työttömyyttä Meksikossa ja siitä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia. Se taas tarkoittaa entistä suurempaa painetta maahanmuuttoon USA:han. Tällöin muurista hyötyvät lähinnä rikollisjärjestöt, jotka organisoivat laitonta rajan ylitystä. Muurien rakentamiseen tähtäävät teot ja puheet ovatkin erityisen outoja valtiolta, joka mielellään esiintyy vapauden esitaistelijana.

Tuontituotteille asetettavat tullit taas nostaisivat hintoja Amerikassa. Samalla luonnollisesti myös USA:sta Meksikoon tuotaville tuotteille asetettaisiin tullit, joten työttömyys kasvaisi myös Yhdysvalloissa. Meksiko on kuitenkin jenkkien merkittävä vientimaa. Kaiken kaikkiaan suunnitelmat vain lisäisivät niitä ongelmia, joista halutaan päästä eroon.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikka ja tulevaisuudessa muotoutuvat kansainväliset suhteet ovat vielä arvoitus. Toistaiseksi olemme nähneet ailahtelevan johtajan, jonka tekemisiä on vaikea ennakoida. Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita määrittelee tulevaisuudessa yhä enemmän Venäjä ja sen suhteet Yhdysvaltoihin. Ulkopoliittisesti elämme mielenkiintoisia aikoja. Millaisiksi kahden, hyvin itsetietoisen, suurvaltajohtajan suhteet muodostuvat ja mikä on Suomen asema uudessa järjestyksessä?