Sanassa on voimaa. Vähän aikakaudesta riippuen jollain
sanalla voidaan perustella mitä tahansa. Tällä hetkellä yksi sellainen sana on
kehittäminen. Siihen sanaan latautuu mahtava määrä asioita, jotka ovat
yhteiskunnan oletetulle hyvinvoinnille pyhiä: Nuorekkuus, tehokkuus,
dynaamisuus, kilpailukyky, tuloksellisuus.
Samalla kaiken kehittämisjargonin alle saattaa kätkeytyä myös
asioita, joista ei niin hirveästi huvittaisi sanoa, kuten irtisanomisia sekä
palveleluiden alasajoa ja keskittämistä. Valitettavan usein kehittäminen
tarkoittaakin lähinnä kustannussäästöjä ja leikkauksia.
Seinäjoellakin kehitetään, kun kaupungin terveyspalveluiden
asiakasmaksuja nostettiin (äänestyksessä vasemmisto, sdp ja ps. vastusti
korotusta) tälle vuodelle mukavat 27,5%. Ja kehittäminen jatkuu edelleen, kun
aikaisemmin ilmaisia avoterveydenhuollon maksuja kehitetään maksullisiksi.
Tästä päätöksiä tehdään tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja oikeisto
enemmistön turvin tämäkin kehittäminen mennee läpi.
Kehittämisen huonot puolet on tuttuja myös yksityisen
sektorin puolella. Moni on varmasti istunut palavereissa, joissa innostunut
konsultti kertoo tulevista mahdollisuuksista ja uusista toimintatavoista.
Strategiaohjelmia ja excel taulukoita syntyy liukuhihnalta. Loppuen lopuksi
kehittämispapereita on mapit täynnä ja firman sisäinen verkko hukkuu vanhoihin
ecxel taulukoihin, joista ei enää kukaan muista mitä ne ovat ja mitä varten.
Jos kehittämistoimenpiteet alkavat viemään liikaa aikaa ja
mahdollisuuksia itse toiminnalta, pitää pysähtyä. Terveydenhoidon henkilöstön
kuuluu hoitaa potilaita, ei takuta atk-ohjelmien kanssa. Kotipalvelun
henkilökunnalla pitää olla riittävästi aikaa hoitaa tehtävänsä kunnolla, ei
ylikuormittua liian tiukan aikataulun alle. Lastensuojelussa taas toiminnan
kehittämisen täytyy tarkoittaa riittäviä resursseja, ei päättäjien valituksia
karanneista kustannuksista.
