Rock, rauha ja raha

Olen osallistunut Provinssirockiin 2000- luvulla joka vuosi. Lähdimme avopuolisoni kanssa rokkiin myös tänä vuonna. Perjantaina ja lauantaina tuli nähtyä useita mielenkiintoisia esiintyjiä. Sunnuntaina taas 3-vuotias poikammekin osallistui ensimmäiseen Provinssirockiinsa. Festivaalialueella juoksemisen ja esiintyjille taputtamisen ohessa oli mukava juoda pillimehua. ”Tullaan pian taas uudestaan” oli pojan kommentti parin tunnin festivaalivisiitin jälkeen.

Valitettavasti yleisö ei tuntunut löytävän Provinssirockiin tänä vuonna. En muista kertakaan aikaisemmin Törnäväntien olleen niin vähäruuhkainen festivaalien aikana. Syitä väkikatoon on haettu ainakin säästä ja ohjelman tasosta. Esiintyjien joukosta toki puuttui se iso nimi, mutta muutoin ainakin omasta mielestäni ohjelma oli laadukas. Joka päivälle riitti mielenkiintoisia artisteja ja lippujen hinnatkin olivat kohtuulliset.Provinssirockin kolmen päivän lipun hinnalla olen istunut sateessa Olympiastadionin takakatsomossa kuunnellen keskinkertaista irlantilaista rockia. Ympärillä pyöri sipsien myyjiä. Ei kovin rock.

Miksi sitten Provinssiin ei otettu mitään isoa nimeä? Varmasti olisi otettu, jos olisi saatu. Ohjelmatyöryhmä tuskin istuskelee kokouksissaan viivaten papereistaan artistien nimiä yli. Bändeistä käydään eri festivaalien ja konserttijärjestäjien kesken veristä kamppailua, jossa pätee markkinatalouden lait. Raha ratkaisee. Seinäjoen elävän musiikin yhdistysten tapaisten järjestöjen on mahdotonta vastata monikansallisten yritysten setelitukkuihin pilviin kohonneiden artistimaksujen kilpailussa.

Hyvänä esimerkkinä on Suomessakin järjestetyt Sonisphere festivaalit ja tänä kesänä järjestettävä Rock the Beach tapahtuma. Esiintyjäkaarti vastaa ainakin muutaman vuoden Provinssirockin pääesiintyjiä. Kansainvälinen yritys on päättänyt pitää festivaalit ja ottaa sinne haluamansa orkesterit. Toiminta ei ole aikaan, paikkaan taikka rahaan sidottua. Tulos on nähtävissä jo Ruotsissa, jossa useampi perinteikäs festivaali on kokenut loppunsa. Toimittaja Jarkko Jokelainen ruoti asiaa ansiokkaasti taannoin Helsingin sanomissa.

Provinssirock on Seinäjoen kaupungille äärimmäisen tärkeä juhla jo pelkästään imago- syistä. Puhumattakaan taloudellisista vaikutuksista. Siksi kaupungin onkin tarvittaessa tehtävä kaikkensa Provinssirockin elinvoimaisuuden eteen. Seinäjoki on halunnut profiloitua tapahtuma kaupunkina ja joka juhlapuheessa muistetaan Provinssirock mainita. Jossain vaiheessa voi tulla vastaan tilanne, että juhlapuheiden sijaan tarvitaankin raakaa rahallista tukea. Toivottavaa olisi myös paikallisten ja lähialueiden ihmisten osallistuminen juhliin asiakkaina. Liian usein tyydytään vain hengailuun alueen ulkopuolella.

Miljoonia myynyt Blur Seinäjoella

Strategian hiomista Porissa

Käväisin Porissa kuuluisalla valtuuston strategiaseminaari matkalla. Matka on saanut paljon negatiivista julkisuutta. Siitä huolimatta lähes kaikki valtuutetut olivat seminaarissa mukana. Osa poissaolijoista ilmoitti julkisesti vastustavansa reissua ja jäävänsä kotiin.

Eikä kaupunkia kyllä liiasta pelisilmästä voi syyttää. Talouden tasapainoittamisohjelmassa etsitään parhaimmillaan muutaman satasen säästöjä, joten ei ole ihme, jos luottamushenkilöiden tekemät matkat vähän vastarintaa nostattaa. Ei tainnut käydä kenelläkään mielessä aikatauluja tehtäessä.

Vaikka olikin selvää, että seminaarimatka tulisi aiheuttamaan paheksuntaa, en missään vaiheessa tosissani miettinyt sieltä pois jäämistä. Valtuuston tärkein tehtävä on päättää kaupungin strategiasta ja taloudesta, joten nimenomaan näiden teemojen ympärille rakennetusta tilaisuudesta pois jääminen olisi ollut kohdaltani typerää. Kotiin jäämällä olisin antanut muiden puolueiden tehdä linjaukset puolestani.

Kaupungin hallitus ilmoitti oman Varsovan seminaarimatkansa jälkeen kaupungin strategisen pääpainon olevan elinkeinopolitiikassa ja erityisesti yritysten menestymisen ja kasvun tukemisessa. Ei siis mitään uutta länsirintamalta. Nykyisin politiikka tuntuu olevan yhtä kuin talous ja yritysmaailma. Elinkeinopolitiikka on toki tärkeää aikana, jolloin pääoma etsii kasvualustaa, mutta se ei voi olla itse tarkoitus. Kärjistäen ilmaistuna: yritysten ei tule valjastaa kaupunkia käyttöönsä vaan toisinpäin.

Porissa käytiin vilkasta ja värikästä keskustelua kaupungin tehtävistä ja tulevaisuudesta. Villeimmissä kommenteissa oltiin valmiita luopumaan kokonaan kaupungin omasta palvelutuotannosta. Itse ajoin jo selväksi tekemääni linjausta, että kaupungin tulee pääsääntöisesti tuottaa itse omat palvelunsa. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Muita keskusteluissa painottamiani asioita olivat peruspalvelut (erityisesti kulttuuri) ja kansalaisvaikuttaminen.

Oli mukava huomata, että myös muita valtuutettuja on kanssani samoilla linjoilla.

Porissa käsitellyt asiat lähtevät nyt valmisteluun. Ennen lopullista esitystä on tarkoitus pitää vielä ryhmien väliset neuvottelut, joissa tehdään viimeiset viilaukset. Uskon, että valtuuston päätettäväksi saadaan hyvä strategia, missä myös Vasemmiston näkemykset on huomioitu.