Hyvinvointi kasvattaa kilpailukykyä

Ilkka mielipidepalsta 31.12.2012

Toivottavasti Satu Takalan kolumni (16.12.) ei ollut kannanotto Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) viimeaikaisten käsittämättömien vaatimusten puolesta.
Suomalaiselle palkansaajalle ja taloudelle on tarpeeksi vahingollista, että Suomen suurimman sanomalehden Helsingin Sanomien päätoimittaja on jo aloittanut oman lobbaustyönsä EK:n vaatimusten eteenpäin viemiseksi.

Suomeen on luotu onnistuneesti ilmapiiriä, jossa tavallinen duunari on todellinen isänmaanpetturi vaatiessaan, ettei kovasta työstä ansaittua palkkaa saa alentaa.
Erityisen huolissaan EK on ollut suomalaisesta kilpailukyvystä. Sen mukaan suomalainen kilpailukyky on laskenut, koska töitä tehdään liian vähän ja palkkakustannukset ovat karanneet käsistä.

Maailman talousfoorumin (WEF) vertailussa Suomi sijoittuu kilpailukykyvertailussa maailman kolmen parhaan joukkoon ja valtioneuvoston kanslian keväällä teettämän tutkimuksen mukaan Suomen asema kilpailukyvyssä euromaihin nähden on pysynyt lähes samana viime vuodet.

Tutkimusten valossa EK:n väitteille ei siis löydy tukea. Eri asia on tietenkin, jos EK:n mielestä kilpailukyky on sama asia, kuin omistajien voittojen maksimointi. Työvoiman hinta Suomessa on toki kovempi kuin Kiinassa, mutta samalla työvoima on koulutetumpaa ja olot vakaammat, eikä työkustannusten vertaaminen halpatuotantomaihin ole moraalisesti kestävää. Tosin nykyisin välillä tuntuu, ettei moraali ja suuryritysten voitontavoittelu sovi samaan asianyhteyteen.

Suomalainen, yksi maailman tasa-arvoisin ja kilpailukykyisin valtio on luotu tietoisella, kaikki kansantasot huomioon ottavalla politiikalla. Olennaista hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn ylläpitämisessä on ollut korkea veroa-aste, jolla on voitu taata tehokkaat hyvinvointipalvelut, työttömyysturva ja koulutus. Siksi onkin ollut outoa, kuinka suomalaista hyvinvointivaltiota on tietoisesti ajettu alas EK:n tapaisten muutamien eturyhmien painostuksesta.

Herääkin kysymys, koska EK on valmis kantamaan oman osuutensa kilpailukyvyn ylläpitämiseksi puuttumalla mm. yritysten veronkiertoon, taloudellista voittoa tekevien yritysten irtisanomisiin ja johtajille jaettaviin ylisuuriin ja eriarvoisuutta lisääviin palkkioihin.

Lähidemokratia aktivoi ihmisiä

Ilkka mielipidepalsta 22.9.2012

Kotiseutuihminen Seppo Katila kertoo (Ilkka 18.9.) olevansa pettynyt Seinäjoen kaupungin johtoportaan suhtautumisesta kylä- tai kaupunginosien asukkaiden tekemiin aloitteisiin.
Katila sanoo kokeneensa päättäjänä olonsa aikana useasti, kuinka kaupunki ei aidosti kuuntele kansalaisia, vaan toteuttaa mieluummin virkamiesten ehdotuksia. Uskon Katilan mainitseman ongelman lähidemokratian puutteesta koskettavan suurinta osaa Suomen kunnista.

Katila ehdottaa tekstissään, että Törnävän alueelle annetaan päätösvaltaa oman alueensa asioihin. On helppoa olla Katilan kanssa samaa mieltä. Demokratiassa valta kuuluu kansalle.
Yksi toimiva lähidemokratian muoto ovat erilaiset kyläseurat, kaupunginosayhdistykset ja asukasyhdistykset. Tällaiset yhteisömuodot ovat asukasaktiivisuutta parhaimmillaan, mistä hyötyvät koko alueen asukkaat.

Yhteisöjen eri kokoontumisissa voi useampi ihminen yhdessä pohtia oman alueensa kehitystä ja yhteisiä tavoitteita. Mikä muu taho voisi paremmin tuntea asukkaiden tarpeet, kuin asukkaat itse? Toisaalta aktiivinen ja tiivis yhteisö toimii koko alueen henkisenä ja rakentavana voimavarana ja alueen elävöittäjänä. Kuitenkaan aktiivisimmastakaan yhteisöstä ei ole juurikaan hyötyä, jollei kaupungin periaatteisiin kuulu eri yhteisöjen kuunteleminen.

Asukasyhteisöjen todellista vaikutusvaltaa voidaan lisätä kaupungin ja yhteisöjen aktiivisen vuoropuhelun avulla. Asukkailla tulee olla suora yhteys keskushallinnon päättäviin elimiin. Yhdessä keskushallinnon ja asukasyhteisöjen välillä voidaan määritellä tarkasti, mitkä asiat voidaan päättää alueen asukkaiden omassa parlamentissa.

Yhteisöille pitää määritellä budjetti sen mukaan, kuinka vaativat vastuut ovat. Voidaan ajatella, että kaupungin keskustaa ja palveluita lähellä oleva asukasyhdistys ei tarvitse sellaisia taloudellisia resursseja, kuin kaukana ison kunnan reuna-alueilla sijaitsevat asukasyhteisöt.

Suomen hallitus on käynnistellyt paljon keskustelua herättänyttä kuntauudistushanketta. Vasemmistoliiton mielestä yksi kuntauudistuksen keskeisimmistä tavoitteista on kunnallisen ja todellisen lähidemokratian kehittäminen.

Muutos on mahdollinen

Ilkka mielipidepalsta 14.8.2012

Eduskuntavaaleissa ihmiset äänestävät puoluetta tai henkilöä, jonka uskovat parhaiten ajavan itselleen tärkeitä asioita. Huhtikuun 2011 eduskuntavaaleissa monet suomalaiset uskoivat perussuomalaisten muuttavan Suomen politiikkaa ja äänestivät puolueen ehdokasta. Perussuomalaiset saavuttikin hämmästyttävän vaalivoiton. Vähintään yhtä hämmästyttävää oli perussuomalaisten päätös jäädä hallituksesta ulos. Perussuomalaiset eivät olleetkaan lupauksistaan huolimatta valmiita muuttamaan politiikan suuntaa.

Itsensä päätöksenteon ulkopuolelle sulkemisen jälkeen on perussuomalaisilla ollut kova tarve saada äänestäjiään vakuuttuneeksi oman politiikkansa menestyksestä. Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (Ilkka 5.8.) näkee perussuomalaisten tehneen oikean ratkaisun jäädessään oppositioon ja näin saaneensa Suomessa aikaan kriittisen keskustelun EU:sta ja eurosta.
Siinäkö on perussuomalaisten saavutukset oppositiossa? Suomessa on käyty kriittistä keskustelua eurosta ja EU-jäsenyydestä koko unionin olemassaoloajan. Suomen itsenäisyys on "myyty Brysseliin" useissa kriittisissä puheenvuoroissa useasti ennen perussuomalaisten valtakautta oppositiossa.

Eduskuntavaalien jälkeen vasemmistoliiton osallistuminen hallitukseen oli kaikkea muuta kuin selvä. Kuitenkin kutsu hallitusneuvotteluihin ja neuvotteluissa läpi saadut tavoitteet saivat vasemmiston lähtemään mukaan.Kuuden puolueen hallituksessa työskentely on ollut ideologisista syistä haastavaa.

Siksi onkin hieno asia, että paljon pientä ihmistä koskevia asioita on saatu muutettua mm. työmarkkinatuen tarvehankinnan poisto, verotuksessa työtulon vähennys pienimmissä palkkaluokissa ja perusvähennyksen korotus. Edellisten hallitusten jäljiltä kasvaneiden tuloerojen kaventaminen kokoomusvetoisessa hallituksessa ei ole vasemmistopuolueilta ihan pikku juttu.

Kuumin poliittinen kysymys tällä hetkellä on Eurooppaa koetteleva talouskriisi. Uusliberalistinen talouspolitiikka on saanut Euroopan polvilleen ja tavallisista veronmaksajaa huudetaan apuun. Onkin mielenkiintoista, kuinka aina taloudellisen kriisin keskellä kapitalistit muuttuvat sosialisteiksi.

Suomen hallituksen harjoittama tukipolitiikka ei vastaa kaikilta osin vasemmiston tavoitteita. Kuitenkin vasemmistoliitto on saanut hallituksessa Suomen politiikan suuntaa muutettua; rahaa ei ole enää ehdoitta jaettu pankkien pelastamiseen, transaktiovero etenee ja Eurooppaan ollaan puuhaamassa ylikansallista pankkivalvonta järjestelmää.

Mikäli halutaan korjata järjestelmästä järjestelmän viat tai jopa muuttaa koko järjestelmä, on se tehtävä hallitsevan järjestelmän sisältä käsin. Tämä asia on onneksi vasemmistoliitossa ymmärretty.