Ilkka mielipidepalsta 31.12.2012
Toivottavasti Satu Takalan kolumni (16.12.) ei ollut kannanotto
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) viimeaikaisten käsittämättömien
vaatimusten puolesta.
Suomalaiselle palkansaajalle ja taloudelle on tarpeeksi
vahingollista, että Suomen suurimman sanomalehden Helsingin Sanomien
päätoimittaja on jo aloittanut oman lobbaustyönsä EK:n vaatimusten
eteenpäin viemiseksi.
Suomeen on luotu onnistuneesti ilmapiiriä, jossa tavallinen duunari
on todellinen isänmaanpetturi vaatiessaan, ettei kovasta työstä
ansaittua palkkaa saa alentaa.
Erityisen huolissaan EK on ollut suomalaisesta kilpailukyvystä. Sen
mukaan suomalainen kilpailukyky on laskenut, koska töitä tehdään liian
vähän ja palkkakustannukset ovat karanneet käsistä.
Maailman talousfoorumin (WEF) vertailussa Suomi sijoittuu
kilpailukykyvertailussa maailman kolmen parhaan joukkoon ja
valtioneuvoston kanslian keväällä teettämän tutkimuksen mukaan Suomen
asema kilpailukyvyssä euromaihin nähden on pysynyt lähes samana viime
vuodet.
Tutkimusten valossa EK:n väitteille ei siis löydy tukea. Eri asia on
tietenkin, jos EK:n mielestä kilpailukyky on sama asia, kuin omistajien
voittojen maksimointi. Työvoiman hinta Suomessa on toki kovempi kuin
Kiinassa, mutta samalla työvoima on koulutetumpaa ja olot vakaammat, eikä
työkustannusten vertaaminen halpatuotantomaihin ole moraalisesti
kestävää. Tosin nykyisin välillä tuntuu, ettei moraali ja suuryritysten
voitontavoittelu sovi samaan asianyhteyteen.
Suomalainen, yksi maailman tasa-arvoisin ja kilpailukykyisin valtio
on luotu tietoisella, kaikki kansantasot huomioon ottavalla
politiikalla. Olennaista hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn ylläpitämisessä
on ollut korkea veroa-aste, jolla on voitu taata tehokkaat
hyvinvointipalvelut, työttömyysturva ja koulutus. Siksi onkin ollut outoa, kuinka suomalaista hyvinvointivaltiota on
tietoisesti ajettu alas EK:n tapaisten muutamien eturyhmien
painostuksesta.
Herääkin kysymys, koska EK on valmis kantamaan oman osuutensa
kilpailukyvyn ylläpitämiseksi puuttumalla mm. yritysten veronkiertoon,
taloudellista voittoa tekevien yritysten irtisanomisiin ja johtajille
jaettaviin ylisuuriin ja eriarvoisuutta lisääviin palkkioihin.
