Talvisodan hengestä ei ole tietoakaan,
kun sosiaalisessa mediassa ratkotaan Greenpeace -aktivisti Sini
Saarelan tekemisiä. Joillekin Greenpeacen toiminta Jäämerellä on
ollut esimerkillistä kansalaisvaikuttamista ja Saarela on suuri
sankari. Jotkut taas näkisivät mielellään aktivistien istuvan
pitkän tuomion karussa venäläisessä vankilassa. Sosiaalisen
median käyttäjistä suurimman osan mielipiteet asettunevat jonnekin
ääripäiden välille.
Greenpeace on kansainvälinen
riippumaton ympäristöjärjestö, joka on tullut tunnetuksi
erilaisista tempauksistaan. Järjestö pyrkii eri toimillaan saamaan
kansainvälisen ja kansallisen median huomion kiinnittymään
ympäristöä uhkaaviin epäkohtiin. Toiminta on ollut myös
tuloksellista, josta kertoo YK:n myöntämä palkinto järjestön
saavutuksista otsonikerroksen suojelemiseksi.
Jäämerellä Venäjän
rannikkovartioston suorittama Greenpeacen aluksen valtaus ja
mielenosoittajien vangitseminen on tuonut järjestölle sen haluamaa
julkisuutta. Valitettavasti ainakin Suomessa julkisuus näyttää
valuvan hukkaan. Sosiaalisessa mediassa tuntuu olevan paljon
oleellisempaa keskustella esim. vangitun aktivistin ruokavaliosta,
Venäjän rannikkovartioston liiallisesta tai liian vähäisestä
voimankäytöstä ja tietenkin Saarelan vangitsemisen mahdollisista
rasituksesta suomalaisille veronmaksajille. Oleellista olisi
kuitenkin keskittyä siihen, miksi Greenpeace mielenosoituksensa
Jäämerellä yritti järjestää.
Hallitusten välisen ilmastopaneeli
IPCC:n juuri julkaistussa raportissa todetaan yhä
yksiselitteisemmin, että ihmisen toiminnan seurauksena maapalloa
uhkaa usean asteen lämpeneminen. Luonnon monimuotoisuus on vaarassa
ja säiden ääri-ilmiöiden uskotaan lisääntyvän.
Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat katastrofaalisia erityisesti
arktisella alueella ja kehitysmaissa. Kehitysmaa näkökulman luulisi
kiinnostavan erityisesti maahanmuuttokriitikoita, koska seurauksena
kerrotaan olevan suuret pakolaisvirrat.
Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen
suurin syy on fossiilisten polttoaineiden käyttö. Tutkijoiden
raportit ja varoitukset tuntuvat kaikuvan kuuroille korville, kun
jatkuvasta kasvusta riippuvainen talous tarvitsee uusia
luonnonvaroja. Usko rajattomaan kasvuun, rajallisessa maailmassa,
elää vahvassa. Kun fossiilisten polttoaineiden kulutusta pitäisi
vähentää ja uusiin energian tuotantomuotoihin ja tutkimukseen
panostaa, öljy-yhtiöt pitävät eduistaan kiinni välittämättä
ympäristön kärsimistä tuhoista ja ilmaston saastumisesta.
Ilmaston lämpeneminen ja saastuminen
ei ole minkään valtion sisäinen asia, vaan vaikutukset ulottuvat
myös rajojen ulkopuolelle. Etelä-Pohjanmaan pääelinkeino on
äärimmäisen riippuvainen puhtaasta ympäristöstä.
Maatalousvoittoiselle maakunnalle olisi suuri tappio, jos
jälkipolvilla ei olisi mahdollisuutta jatkaa elinkeinon
harjoittamista.
Aktivistien yritys nousta Gazpromin
öljynporauslautalle on ilmeisesti vastoin Venäjän lakia. Venäjän
rannikkovartioston suorittama Greenpeacen aluksen valtaus
kansainvälisellä merialueella on myös merioikeuden vastainen
toimenpide. Kenellä on siis oikeus suorittaa lakien vastainen
toimenpide tai milloin lainvastainen toiminta on sallittua? Yhtä
oikeaa määritelmää ei varmasti ole olemassa, vaan tilanteet pitää
ratkaista tapauskohtaisesti.
Suomessa muutama poliitikko on
ilmoittanut kannattavansa kansalaistottelemattomuutta joissain
yhteyksissä. Jos toiminnalla tähdätään yhteiseen hyvään,
kenenkään terveys ei vaarannu, eikä kenellekään aiheudu
kohtuutonta taloudellista haittaa, voitanee joissain tilanteissa
tottelemattomuus hyväksyä.
Mielestäni Greenpeacen ja Sini
Saarelan toiminnassa Jäämerellä oli kysymys tälläisestä
tilanteesta.
