Jos vaiennetuille antaa mahdollisuuden puhua, saattaa puhe
kääntyä aikamoiseksi huutomyrskyksi. Sen sai karvaasti kokea Iso- Britannian
pian entinen pääministeri David Cameron, kun meni lupaamaan neuvoa antavan
kansan äänestyksen maansa Euroopan unionin (EU) jäsenyydestä. Sitä sai mitä
tilasi.
Globaalin talouskasvun hedelmät eivät ole jakautuneet
tasaisesti edes länsimaiden sisällä. Kasvusta paitsi jääneillä ei ole
oikeastaan muuta mahdollisuutta, kun äänestää vallitsevia instituutioita
vastaan. Britanniasssa se konkretisoitui maan tulevaan eroon unionin
jäsenyydestä. Britannian työttömien ja vähäosaisten protestihalua EU:nia
kohtaan on helppo ymmärtää. Olkoonkin, että siihen liittyy myös paljon
perättömiä luuloja.
Euroopan unioni näyttäytyy usein tavalliselle kansalaiselle
juuri poliittisen ja taloudellisen eliitin hiekkalaatikkona, jossa äänensä saa
kuuluville lähinnä suuryritysten ja pankkien lobbarit. Eikä käsitys ihan
tuulesta temmattu ole. Onhan paikat EU koneistossa niin haluttuja, että
Suomessa jopa pääministerin tehtävät on jätetty niiden vuoksi. Toisaalta taas
talouskriisissä kansalaiset laitettiin maksamaan pankkien virheet, joten
epäluulo unionia kohtaan on ihan oikeutettua.
Britannian äänestystuloksen jälkeen uutisoitiin seuraavasta
EU:n kokemasta uhasta. Se olisi Espanja, jossa vasemmistopuolueiden uskottiin
voittavan vaalit. EU:n luonteesta kertoo kovasti se, että uhkaksi uutisoidaan
toisenlaista talouspolitiikkaa ajavien puolueiden nouseminen valtaan.
Kuitenkaan uhkana ei nähdä esimerkiksi sitä, että EU:n ajaman
talouskuripolitiikan vuoksi Espanjassa tavallisen työläisen työehdot ovat
heikentyneet, eikä pienillä palkoilla tule enää toimeen. Sama kehityssuunta on
nähty myös Saksassa. Kreikasta puhumattakaan.
Suomessa EU- jäsenyydestä pidettiin neuvoa-antava
kansanäänestys vuonna 1994. Silloin kansalaiset näkivät EU:n tuomat hyödyt
haittoja suuremmiksi. Jälkeenpäin äänestyskäyttäytymistä on perusteltu ainakin
identiteetti- ja turvallisuuspolitiikalla. Suomelle oli tärkeää samaistua
länsimaiseen sivistys- ja arvomaailmaan ja EU takasi ainakin periaattellisella
tasolla aseman länsimaisessa puolustusyhteistyössä.
Euroopan maat ovat entistä riippuvaisempia toisistaan sekä
taloudellisesti että poliittisesti, eikä globaalit ongelmat poistu
eristäytymällä. Kuitenkin Britannian äänestystulos on osaltaan merkki siitä,
että tavalliset kansalaiset haluavat toisenlaista kansainvälistä politiikkaa.
Suomen paikka tällä hetkellä on EU:ssa, mutta työtä tasa-arvoisemman ja
demokraattisemman euroopan puolesta pitää tehdä entistä päättäväisemmin. Rikki
revitty eurooppa ei ole kenenkään etu.
