Epari 18.4.2018
Pelottavan paljon meistä tiedetään
ja tietoa liikkuu. Jos varaan internetistä vaikka junalipun, niin
puhelin muistuttaa minua automaattisesti matkan alkamisesta. Googlen
kartta taas kertoon suoraan, missä yövyn ja kuinka kauan.
Ilmeisesti jossain on joku asetusnuppi, jolla tietojen jakamisen voi
estää, mutta se on niin monen mutkan takana, ettei sitä tavallinen
ihminen löydä kuin vahingossa.
Facebook taas osaa kohdentaa mainokset
suoraa minulle minusta keräämiensä tietojen perusteella. Tai
ainakin luulee osaavansa, näen nimittäin todella paljon mainoksia
facebookissa, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Tämä vain
mainostajille tiedoksi, ei ole Facebookin algoritmi kunnossa.
Ilmeisesti automatiikka ja tekoäly ei ihan vielä pysty ihmistä
aukottomasti profiloimaan.
Facebook ja Google ovat monikansallisia
tiedonkeruu jättejä, mutta osataan sitä kotimaassakin. Erilaiset
bonuskortti järjestelmät pisteineen tietää tasan tarkkaan,
juodaanko meillä maitoa vai ei ja jos niin minkä värisestä
purkista. Asuntovelallisena pankki tietää tarkkaan tuloni ja sen,
kuinka paljon käytän rahaa kuukaudessa vaatteisiin ja
huonekaluihin. Ilmoittamani summat olivat muuten liian pieniä pankin
tietojärjestelmän mielestä. Ja palkkani minunkin mielestä.
Näennäisesti Facebookin ja Googlen
kaltaiset internet jätit kysyvät aina luvan tietojen keräämiseen
ja käyttöön. Valinnanvapaudeksikin sitä kai voisi joku
tyylikkäästi sanoa. Maailma on kuitenkin jo rakentunut sellaiseksi,
että ilman suostumusta tietojen antamiseen ja käyttämiseen arki ja
sosiaalinen elämä muodostuu hankalaksi. Varteenotettava vapaus
vaihtuukin sosiaaliseen pakkoon.
Tietojen kerääminen ja erityisesti
tietojen käyttäminen nousi viime viikolla esille, kun Terveyden- ja
hyvinvoinnin laitos (thl) ilmoitti tutkivansa, miten tulevien
yksityisten sote-keskusten rahoitus voidaan hoitaa. Ensimmäisistä
uutisista sai sen käsityksen, että nyt kansalaisille jaetaan
henkilökohtaisia pisteitä iän, sukupuolen ja sosiaalisen aseman
perusteella.
Onneksi ihan näin radikaalista
toimenpiteestä ei kuitenkaan ole kysymys. Joskin tietosuoja-asiat
noussee nyt uutena asiana esille jo valmiiksi sekavassa sote-sopassa.
Mihin ihmisten tietoja voidaan käyttää ja kuka niitä saa käyttää?
Lisäksi oleellinen kysmys on, voiko kansalainen kieltää
viranomaisia käyttämästä tietojaan semmoiseen asiaan, johon
alunperin ei ole tietojaan luovuttanut? Vai onko huoli jo kokonaan
turhaa, tietäväthän ne muutenkin meistä kaiken.
