Työ, nuoret ja tulevaisuus

Julkaistu Eparissa 21.12.2016

Olen kohtuullisen vakuuttunut nuorten olevan fiksumpia nykyisin kuin ennen. Sellaisen käsityksen olen saanut mediaa seuraamalla ja oma kokemus sitä myös puoltaa. Pysyn jollain tavalla nuorten maailman menossa mukana, kun ammattikoululaiset työssä oppijat tasasin väliajoin tupsahtavat työelämään työharjoittelua suorittamaan. Poikkeuksetta mahtavia nuoria on ainakin omalle kohdalle opastettavaksi osunut.

Joskus, kun kyselen työharjoittelijoilta heidän ajatuksiaan tulevaisuudesta, niin päällimmäiseksi heillä nousee huoli rahasta. Eli toisin sanoen työpaikasta. Siinä suhteessa nuoret eivät eroa aikuisista, mutta ovat aikuisiin nähden heikossa asemassa työmarkkinoilla varsinkin silloin, kun taloudessa menee heikosti.

Helpotusta nuorten asemaan ei ole ainakaan lähiaikoina luvassa. Opiskelevilla nuorilla huoli rahasta on entistä ajankohtaisempi, kun hallitus päätti leikata opintotukea. Se tarkoittaa entistä enemmän paineita ottaa opintolainaa tai työskennellä enemmän (jos töitä vain löytyy) opiskelun ohessa. Silloin taas vaarana on opintojen viivästyminen.

Valtion toiminta on kovin ristiriitaista. Toisella suulla puhutaan koko ajan velkaantumisen vaarallisuudesta ja toisella suulla kehotetaan opiskelijoita ottamaan lisää lainaa. Lainan ottaminen muuttuu entistä epämukavammaksi, kun tulevaisuus on epävarma. Nykyisin korkeakoulutuskaan ei takaa työpaikan löytymistä opiskelun jälkeen eikä korkeastikoulutettu työtön ole enää harvinaisuus.

Työelämän epävarmuus heijastuu tietenkin myös lapsiperheiden arkeen. Jouluna se konkretisoituu erilaisina joululahjakeräyksinä vähävaraisten perheiden lapsille. Olisi unelma tilanne, jos tällaisia keräyksiä ei tarvitsisi järjestää. Siitä ollaan valitettavan kaukana, sillä lapsiperheiden köyhyys on Suomessa taas kääntynyt nousuun eikä hallituksen lapsilisäleikkaukset taida olla oikeansuuntainen toimenpide asian korjaamiseksi.

Seinäjoella valtuusto hyväksyi juuri suunnitelman lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Nyt hyväksytty suunnitelma on jatkoa niille kaikille hyvää tarkoittaville suunnitelmille, raporteille ja asiakirjoille, joita vuosien varrella on kaupungin hyllyihin kerääntynyt. Niille jokaiselle on paikkansa ja varmasti myös tarkoituksensa. Tietoa, tutkimusta, analyysia ja toimenpidesuunnitelmaa siis kyllä löytyy. Enää tarvitaan vain esitykset ja päätökset niiden toteuttamiseksi. Olisiko ensi vuonna sen aika?

Lämmintä ja rauhallista joulua!

Huonosti kilpailtu

Julkaistu Eparissa 9.11.2016

Törmäsin siihen ensimmäistä kertaa pankissa. Pankkivirkailija selitti kokonaisuuteen vaikuttavia seikkoja ja nuorimies ensimmäisen lainansa edessä ymmärsi, kuinka Irakin sota saattaa heilauttaa korkotasoa sinne tai tänne. Maailmanpolitiikka osui näin suoraan omaan arkeeni ja lompakkoon, joka sekin oli varmaan tehty Kiinassa.

Uutinen OPEC öljyntuottajamaiden kokouksesta ei välttämättä herätä suuria intohimoja, mutta koemme tapahtuneen kylmäaseman tankkauspisteellä: onpas halpaa/kallista bensaa. Ruokamarkkinoilla ulkomaiden heikot sadot näyttäytyvät niin ikään tuotteiden hinnoissa ja EU:n Venäjäpolitiikka tuli suomalaisten jääkaappeihin putin-juustona. Se oli se Venäjän markkinoille suunnattu juusto, joka jäi pakotteiden vuoksi sinne viemättä.

Vaikka kansainväliset uutiset eivät aina saakaan suurta huomiota, voi niillä olla suurikin merkitys myös meidän omaan lähiympäristöömme. Erityisesti nykyään ulkopolitiikan ja talouspolitiikan iloisessa sekamelskassa joidenkin maiden tapahtumat voivat heijastua hyvinkin kovaa tavallisten suomalaisten arkeen.

Esimerkin tarjoaa niin sanottua kilpailukykysopimusta (kiky), joka sorvattiin kasaan työmarkkinajärjestöjen ja maan hallituksen kesken viime keväänä. Sopimuksen tarkoitus on suomalaisen kilpailukyvyn parantaminen nimenomaan suhteessa kilpailijamaihin. Sopimuksen seurauksena työntekijöiden palkkoja lasketaan työaikaa pidentämällä ja vakuutusmaksuja siirretään yrityksiltä työntekijöiden maksettaviksi. Erityisesti julkisen sektorintyöntekijät kantavat kovan taakan, koska heiltä sopimus leikkaa myös lomarahoja.

Kiky on erikoinen jo siksi, että suomalainen työ ei ole keskeisiin kilpailijamaihin nähden erityisen kallista, ainakaan kansainvälisten tilastojen perusteella. Palkkojen sivukuluissa Suomessa ollaan jopa EU:n keskiarvon alapuolella. Vielä erikoisemmaksi sopimuksen tekee se, ettei kukaan ole oikein selittänyt miten julkisen sektorin palkkojen leikkaus parantaa vientiyritysten kilpailukykyä?
Vähemmälle huomiolle on jäänyt kikyn vaikutukset kuntatalouteen. Sopimuksen myötä kuntien verotulot laskevat. Seinäjoen kohdalla puhutaan noin 4 miljoonan euron aukosta budjettiin. Se tarkoittaa entistä enemmän kiristyksiä ja/tai palveluiden leikkauksia.

Talouteen ennustetaan jo parempia aikoja. Asuntorakentaminen on kovassa vauhdissa ja Atriakin saa pian viedä sianlihaa Kiinaan. Laivanrakennustelakoilta on kuultu hyviä uutisia ulkomaisista tilauksista. Ja tämä kaikki ennen kilpailukykysopimuksen voimaan tuloa.

Uusliberalismi Suomessa laaja ilmiö

Julkaistu Ilkassa 5.10.2016

Toimittaja Viki Salonen kertoo odottaneensa uusliberalismiksi kutsuttua mörköä Suomeen jo parikymmentä vuotta.Kirjoituksessaan (Ilkka 30.9.) Salonen rinnastaa uusliberalismin markkinoiden vapaaseen toimintaan ja näkee Suomessa harjoitetun talouspolitiikan todistavan, ettei uusliberalistista politiikkaa Suomessa harjoiteta.

Uusliberalismi käsitteenä on kuten käsitteet yleensä; hyvin monitulkintainen ja jo itsessään kiistelyn alainen.Uusliberalismin voi toki rinnastaa Salosen tapaan suoraan markkinaliberalismiin, mutta usein uusliberalismilla viitataan myös keskustelu- ja ajattelutapaan, ja sitä kautta myös harjoitettuun (talous)politiikkaan
.
Tälle ajattelutavalle ja politiikalle ominaista on muun muassa kilpailukyvyn korostaminen ja pääomien suosiminen, tiukka julkinen budjettikuri ja yksilön vastuun korostaminen omasta asemastaan. Tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja demokratia ovat uusliberalismissa alisteisessa asemassa vapaisiin markkinoihin nähden.

Jos arvioidaan Suomessa harjoitettua politiikkaa, voidaan havaita siinä edellä mainittuja piirteitä monessakin asiassa. Julkisten menojen karsiminen ja työttömien vastuuttaminen omasta työttömyydestään on poliittisen keskustelun arkipäivää.

Kilpailukykyretoriikan ja politiikan korostumisen konkreettisin esimerkki on juuri solmittu ns. kilpailukykysopimus. Sen perusteella työntekijät maksavat jatkossa osan työnantajan kustannuksista ja suostuvat työajanpidennyksen kautta tehtävään palkan alentamiseen. Kun tähän lisätään vielä muutama vuosi sitten tehty yhteisöveron alennus, on selvää, että harjoitetulla politiikalla on suosittu pääomatuloja.

Koska uusliberalismi ei anna painoarvoa tasa-arvolle, on myös Suomessa eriarvoisuus kasvanut läntisen maailman huippuvauhtia. Se ilmenee muun muassa kasvaneina terveyseroina.
Asiaan aikoinaan kiinnitettiinkin huomiota ja kuuluisan sote-uudistuksen kärkitavoitteiksi asetettiin terveyserojen kaventaminen.

Nyt terveyserojen kaventamisesta ei julkisuudessa ole keskusteltu enää hetkeen. Poliittisten päättäjien kielenkäyttöön tasa-arvon ihanteiden sijaan on tullut ”valinnanvapaus”, jonka tarkoituksena on mahdollistaa sote-palveluiden markkinaehtoisuus.

Siinä vaiheessa, kun ihmisten terveys ja hyvinvointi halutaan alistaa markkinoiden armoille, voidaan nähdäkseni puhua suomalaisesta uusliberalismista.

Kaupungin uudet tuulet

Julkaistu Eparissa 28.9.2016

Tulevaisuutta ei voi nähdä, mutta ilmeisesti sen voi ainakin osittain kokea. Näin mietin itsekseni kun ajelin hitaassa autojonossa Seinäjoen keskustassa joku aika sitten. Kaksikaistaisen tien toinen kaista oli auki revittynä ja poissa käytössä. Käytössä olevalla kaistalla autoruuhka oli pohjalaisittain iso, eikä eteneminen sujunutkaan totuttuun tapaan. Sekös vähän harmitti, vaikka isojen kaupunkien ruuhkista oltiinkin vielä kaukana.

Sain pienen maistiaisen tulevasta keskustan myllerryksestä, kun Vekselinaukion parkkihallia lähdetään pian rakentamaan. Selvää on, että rakennusaikana erityisjärjestelyjä ja kärsivällisyyttä tarvitaan, niin keskustan yrittäjiltä, asukkailta kuin siellä asioivilta kaupunkilaisiltakin.

Keskustan rakentamisen ja elävöittämisen yhteydessä yleensä puhutaan parkkihallista, joka on tarkoitus rakentaa aukion alle. Projektina se onkin mittava, mutta oleellisempaa on sen vaikutus muuhun keskustan kehittämiseen. Autojen ajaminen maan alle mahdollistaa maanpäällisen rakentamisen ja remontoimisen siten, että tilaa muuhun käyttöön jää enemmän. Vastakkainen esimerkki on Anttilan tavaratalon parkkialue kaupungin ydinkeskustan tuntumassa, jossa parkkipaikat vievät suuren osan alueen pinta-alasta. Ei se kovin viihtyisää ole.

Onkin hyvä, että nyt Vekselinaukiolla autojen alta säästyvä tila voidaan ottaa kokonaan kaupunkilaisten haltuun. Siinä missä ennen oli parkkipaikka, saattaa tulevaisuudessa olla katukeittiö, kahvilan terassi, pieni puistoalue tai vaikkapa esiintymispaikka taiteilijoille. On tavallaan kaksijakoista, että satsaamalla autopaikkoihin luodaan samalla mahdollisuus viihtyvyyden ja kävelypainoitteisuuden lisäämiseen sekä mahdollistetaan myös uuden torielämäkulttuurin syntyminen kaupungin keskustaan.

Elävöityminen ei tapahdu kuitenkaan automaattisesti luomalla keskustaan autotonta aluetta tai rakentamalla parkkihallia. Kaupunkimaisen tunnelman luovat ihmiset, jotka keskustassa käyvät asioimassa yrityksissä tai muuten vain viihtymässä. Lisäksi tarvitaan alueelle myös asukkaita. Siksi myös asuntotuotannon lisääminen keskustaan on välttämätöntä. Samalla pystytään vastaamaan siihen kasvavaan asumisen trendiin, jossa lapsiperheetkin haluavat asua palveluiden lähellä keskustoissa tai niiden tuntumassa.

Kun keskusta-aluetta kehitetään ja alueelle tehdään investointeja, kasvaa myös alueen taloudellinen arvo. Kaupunkilaiselle se saattaa näyttäytyä kasvavina asumisen kustannuksina. Kaupunki organisaatiossa onkin syytä pohtia, miten kohtuuhintainen kaupunkiasuminen voidaan Seinäjoella jatkossa toteuttaa ja millainen rooli kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Sevaksella siinä tehtävässä on.

 

Laadukkaat palvelut on lapsen oikeus

Julkaistu Eparissa 17.8.2016

Kaikki lapset eivät enää pääse kokoaikaiseen päivähoitoon. Säästöjä etsivä hallituksemme päätti, että päivähoito-oikeutta rajataan niiltä lapsilta, joiden toinen vanhempi on pääsääntöisesti kotona. Työttömän, eläkeläisen tai vanhempainvapaalla olevan äidin tai isän lapsi saa tulevaisuudessa olla päivähoidossa vain osa-aikaisesti. Samalla hallitus päätti myös ryhmäkokojen kasvattamisesta.

On aina ikävää, kun lapsilta leikataan ja ryhmäkokoja kasvatetaan. Mutta vielä ikävämpi uusi laki on siitä näkökulmasta, että nyt lainsäädännöllä lapset asetetaan eriarvoiseen asemaan heidän vanhempansa työelämän perusteella. Perustuslaki, joka takaa lapsille tasa-arvoisen kohtelun yksilöinä, uhkaa jäädä rahan vallan alle.

Päiväkodin hoitajien vähentäminen ja päivähoito-oikeuden rajaaminen sai paljon kritiikkiä kasvatusalan ammattilaisilta. Myös talousoppineet arvostelivat tehtyä päätöstä, joka pitkällä aikavälillä ei tuo säästöjä. Vuosi sitten lainvalmistelun yhteydessä asiasta käytiin kunnissa ja kaupungeissa laajaa poliittista keskustelua, koska kunnat itsenäisesti päättävät, missä laajuudessa lain ottavat käyttöön. Monet kaupungit mm. Helsinki ja Tampere päättivätkin olla rajoittamatta lasten päivähoito-oikeutta.

Myös Seinäjoella asiasta käytiin keskustelua kaupunkiorganisaatiossa, kun tämän vuoden talousarviota valmisteltiin. Käytyjen keskustelujen perusteella Vasemmiston, Sosialidemokraattien ja Vihreiden valtuustoryhmät tulkitsivat, että lainmuutos ei vaikuttaisi Seinäjoella käytännön päivähoitoon juuri ollenkaan; tulisi satunnaisia ryhmäkokojen ylityksiä ja toisaalta tähänkin mennessä on ollut käytössä perheiden tarpeisiin perustuva ohjaus, joten päivähoito-oikeuteen ei tulisi käytännön muutoksia.

Valtuustoryhmien tekemä tulkinta on osoittautumassa valitettavasti vääräksi. Varhaiskasvatuskeskuksen tiedotukset ja maakuntalehden juttu lakimuutoksesta (Ilkka 12.8.2016) viittavat siihen, että Seinäjoella halutaan toteuttaa päivähoito-oikeuden rajoittaminen kokonaisvaltaisesti. Se olisi luonnollisesti suuri pettymys, enkä pidä ollenkaan mahdottomana, että asiaan palataan loppuvuodesta kaupungin talousarvion valmistelun yhteydessä.

Seinäjoella on laadukkaat päivähoitopalvelut ja ammattitaitoinen henkilöstö arvokasta hoitotyötä tekemässä. Varhaiskasvatuslain muutos ei saa vaarantaa hyvinvointia ja arjen sujuvuutta perheissä tai päiväkodeissa. Kaupungin tuleekin varmistua, että kaikki päivähoitoa tarvitsevat lapset pääsevät palveluiden piiriin tasavertaisesti jatkossakin.

Vaiennetut puhuvat

Julkaistu Eparissa 6.7.2016

Jos vaiennetuille antaa mahdollisuuden puhua, saattaa puhe kääntyä aikamoiseksi huutomyrskyksi. Sen sai karvaasti kokea Iso- Britannian pian entinen pääministeri David Cameron, kun meni lupaamaan neuvoa antavan kansan äänestyksen maansa Euroopan unionin (EU) jäsenyydestä. Sitä sai mitä tilasi.

Globaalin talouskasvun hedelmät eivät ole jakautuneet tasaisesti edes länsimaiden sisällä. Kasvusta paitsi jääneillä ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta, kun äänestää vallitsevia instituutioita vastaan. Britanniasssa se konkretisoitui maan tulevaan eroon unionin jäsenyydestä. Britannian työttömien ja vähäosaisten protestihalua EU:nia kohtaan on helppo ymmärtää. Olkoonkin, että siihen liittyy myös paljon perättömiä luuloja.

Euroopan unioni näyttäytyy usein tavalliselle kansalaiselle juuri poliittisen ja taloudellisen eliitin hiekkalaatikkona, jossa äänensä saa kuuluville lähinnä suuryritysten ja pankkien lobbarit. Eikä käsitys ihan tuulesta temmattu ole. Onhan paikat EU koneistossa niin haluttuja, että Suomessa jopa pääministerin tehtävät on jätetty niiden vuoksi. Toisaalta taas talouskriisissä kansalaiset laitettiin maksamaan pankkien virheet, joten epäluulo unionia kohtaan on ihan oikeutettua.

Britannian äänestystuloksen jälkeen uutisoitiin seuraavasta EU:n kokemasta uhasta. Se olisi Espanja, jossa vasemmistopuolueiden uskottiin voittavan vaalit. EU:n luonteesta kertoo kovasti se, että uhkaksi uutisoidaan toisenlaista talouspolitiikkaa ajavien puolueiden nouseminen valtaan. Kuitenkaan uhkana ei nähdä esimerkiksi sitä, että EU:n ajaman talouskuripolitiikan vuoksi Espanjassa tavallisen työläisen työehdot ovat heikentyneet, eikä pienillä palkoilla tule enää toimeen. Sama kehityssuunta on nähty myös Saksassa. Kreikasta puhumattakaan.

Suomessa EU- jäsenyydestä pidettiin neuvoa-antava kansanäänestys vuonna 1994. Silloin kansalaiset näkivät EU:n tuomat hyödyt haittoja suuremmiksi. Jälkeenpäin äänestyskäyttäytymistä on perusteltu ainakin identiteetti- ja turvallisuuspolitiikalla. Suomelle oli tärkeää samaistua länsimaiseen sivistys- ja arvomaailmaan ja EU takasi ainakin periaattellisella tasolla aseman länsimaisessa puolustusyhteistyössä.

Euroopan maat ovat entistä riippuvaisempia toisistaan sekä taloudellisesti että poliittisesti, eikä globaalit ongelmat poistu eristäytymällä. Kuitenkin Britannian äänestystulos on osaltaan merkki siitä, että tavalliset kansalaiset haluavat toisenlaista kansainvälistä politiikkaa. Suomen paikka tällä hetkellä on EU:ssa, mutta työtä tasa-arvoisemman ja demokraattisemman euroopan puolesta pitää tehdä entistä päättäväisemmin. Rikki revitty eurooppa ei ole kenenkään etu.