Jos pitäisi valita kuukauden sana, niin vahva ehdokas
ykkösvalinnaksi olisi Smolna. Se sana ei uutisia seuraavalta ole voinut jäädä
huomaamatta. Smolnassa kuhisee, Smolnassa riidellään, miesvaltaa Smolnassa...
Kyseessä on siis se paikka, jossa tasavallan uusi hallitus kasataan. Google
osasi kertoa Smolnan olevan valtioneuvoston juhlahuoneisto, joka on rakennettu
jo 1800- luvulla. Mahdolliset kurjistamistoimenpiteet siis päätetään
mahdollisimman hienossa ympäristössä.
Seinäjoella ei säästötoimenpiteitä mietitä kovinkaan
historiallisissa rakennuksissa. Varmaan siitä syystä, että kaikki vanhat
rakennukset on melko onnistuneesti osattu hävittää uuden ja tehokkaan tieltä.
Ikäänkuin vanha olisi este tehokkuudelle ja uuden luomiselle. Ei ole. Siitä
esimerkkinä on vaikka luovien alojen keskus Rytmikorjaamo, jossa on
onnistuneesti yhdistetty vanha ja uusi. Samalla on saatu aikaan Suomen
mittakaavaassa aivan ainutlaatuinen yritysmaailman, kulttuurin ja vapaa-ajan
keskittymä.
Hienoista vanhoista rakennuksista Seinäjoella uusiokäyttöä on
keksitty myös veturitalleille, jonka osassa toimii mainio Varikko Galleria
taidenäyttelyineen. Rakennuksesta löytyy myös taiteilijoiden työskentelytiloja.
Toisaalla kaupungissa kaunis Uppalan kartano on saanut uuden elämän
ravintolana. Aseman seudulla taas vanhasta vesitornista on syntymässä hotellin
laajennusosa.
Onneksi sentään välillä on osattu miettiä, kannattaako kaikki
vanha aina hävittää. Kaupunkimainen tunnelma ei synny pelkistä
betonikolosseista ja lasipalatseista. Tässä mielessä Seinäjoki on Vaasaa
valovuoden jäljessä. Joskin vähän Seinäjoelle voidaan antaa anteeksi
nuoremmasta iästä johtuen.
Suomen valtion kohdalla säästöistä siis päätetään
historiallisessa ympäristössä Smolnassa. Seinäjoella taas tulevaa talousarviota
pohdittiin uudessa Frami D rakennuksessa. Sen sijaan mitään uutta ei ole
kaupungin taloustilanteessa. Tulot eivät kata menoja ja säästää pitäisi. Aina
niin ihana juustohöylä kaivetaan esiin ja menoista 2% pois. Tilanne on
surkuhupaisa. Ensin leikkamme menoja ja loppuvuodesta ihmettelemme
alibudjetointia.
Päätöksiä ensivuoden säästöistä ja rakennemuutoksista
nuijitaan rapistuvassa kaupungintalossa Aaltokeskuksessa. Se on
arkkitehtuurisesti merkittävä kokonaisuus, joka uuden kirjaston kanssa luo oman
kolkon kauneutensa. Taidan olla kuitenkin enemmän kansalaisopisto miehiä.
