keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Päivää naiset

Kolumni julkaistu Eparissa 4.3.2015 



Omasta mielestäni kärsin huonosta muistista. Samoin taitaa ajatella itsestään noin 95% ihmisistä. On kaiken maailman salasanat ja käyttäjätunnukset, joita ei millään muista. ”Säilytä salasana visusti tallessa äläkä vain paljasta sitä kenellekään.” Niin vissiin. Ilman käyttäjätunnuksista ja salasanoista koottua listaa tietokoneen vieressä, ei yksinkertaisesti selviä digitaalisesta arjesta.

Muistitutkijat kehottavat tekemään muistisääntöjä arjen helpottamiseksi. Olen kokeillut sitä ja apua tuntuu olevan. Tosin olen törmännyt siihen ongelmaan, että unohdan omat muistisääntöni. Jotkut ihmiset pelkäävät unohtavansa elämänkumppaninsa syntymäpäivät. Siihen minulla on kuitenkin olemassa helppo muistisääntö. Sydänkäpyseni viettää vuosijuhlaansa kansainvälisenä naisten päivänä. Sitä vietetään aina 8. maaliskuuta, eli ensi sunnuntaina.

Naistenpäivä konkretisoituu nykyisin lähinnä onnentoivotuksina sosiaalisessa mediassa ja kukkakauppojen myyntipiikkinä. Ei siinä mitään vikaa ole. Joka ainoa nainen on ruusut ja onnentoivotukset ansainnut, mutta alkuperäisen tarkoituksen ei tarvitsisi hukkua kukkamereen.

Kansainvälisen naistenpäivän juuret ovat vahvasti työväenliikkeen tasa-arvo vaatimuksissa. Viime vuosituhannen alussa naistenpäivä oli yleinen kokoontumisen päivä, jolloin naisille vaadittiin samoja kansalaisoikeuksia, kuin miehillekin. Euroopassa vaatimukset keskittyivät erityisesti naisten äänioikeuteen.

Suomessa naiset saivat äänioikeuden verrattain varhain, mutta muuten tasa-arvon eteen on tehty paljon töitä. Vaimot esimerkiksi vapautuivat miestensä edusmiehisyydestä vasta vuonna 1930. Siihen asti mies edusti naista tämän omaisuuteen, oikeuslaitokseen tai viranomaisiin liittyvissä kysymyksissä. Nainen oli siis tavallaan holhouksen alainen. Kuulostaa melkoisen kummalta tänä päivänä.

Suomalaisessa keskustelussa erityisesti palkkatasa-arvo on ollut paljon esillä. Naisten pienemmät ansiot johtuvat joidenkin keskustelijoiden mielestä siitä, että naiset työskentelevät heikommin palkatuilla aloilla. Kokonaan jää kysymättä, miksi alat ovat heikommin palkattuja ja annammeko näin markkinatalouden määritellä tasa-arvon kysymyksiä ja vastauksia?

Maailmanlaajuisesti naisten tasa-arvon toteutuminen saa aivan toisenlaiset mittasuhteet. Ihmiskauppa, raiskaukset sodan käynnin keinona, kunniamurhat, ympärileikkaukset ja pakkoavioliitot puhuvat omaa karua kieltään. Kansainväliselle naisten tasa-arvolle ja kansainväliselle naistenpäivälle on todellista kysyntää.