Epari 10.1.2018
On olemassa ainakin kahdenlaisia
miehiä. Maakuntien miehiä ja kaupunkien miehiä. Kun nämä kaksi
toisistaan jollain tasolla poikkeavaa miesryhmää laitetaan
lausumaan samasta asiasta omat näkemyksensä, saadaan aikaan niin
sanottu työttömien aktiivimalli.
Pikaisella kertauksella:
aktiivimallissa työttömän pitää osoittaa omaa aktiivisuuttaan
olemalla töissä 18h kolmen kuukauden aikana tai osallistumalla
viiden päivän ajan työllisyyttä edistäviin toimiin. Ei siis
riitä, että on hakenut töitä tai pyrkinut kursseille, vaan
ratkaisevaa on osallistuminen. Muuten tulee raippaa tukien
vähenemisen muodossa.
Tulossa on ilmeisiä ongelmia
työttömälle. Voi käydä niin, että töitä ei saa, vaikka kuinka
hakee. Voi käydä myös niin, ettei kursseille pääse, vaikka
kuinka haluaisi. Aktiivisuudesta huolimatta siis rangaistus seuraa ja
elintasoa lasketaan tukea pienentämällä. Ei tunnu ollenkaan
oikeudenmukaiselta.
No miksi silti näin päätettiin?
Selitys riippuu siitä, kuuluuko selittäjä kaupunkien miehiin vai
maakuntien miehiin.
Kaupunkien miesten mielestä työtön
on itse syyllinen tilanteeseensa, koska ei ole suostunut muuttamaan
töiden tai työvoimapalveluiden perässä. Yleensä pienemmillä
paikkakunnilla on heikommat työllistymisen ja kurssitusten
mahdollisuudet. Kaupunkien miesten mielestä työttömän pitää
hakeutua kasvukeskuksiin, joissa työvoimapalvelut ovat paremmat ja
työllistymisen mahdollisuudet todennäköisemmät.
Tämä on työllistymisen näkökulmasta
edes jotenkin ymmärrettävää, mutta inhimillisestä näkökulmasta
ja pienempien kuntien talouskehityksen kannalta ei niinkään.
Kaupunkien miesten näkemys aiheuttaa
vilunvärähtelyä maakuntien miesten keskuudessa. Maakuntien miesten
näkemyksen mukaan pitää huolehtia siitä, että kaikkialla on
tasapuolisesti mahdollista saada työtä tai osallistua työllisyyttä
edistäviin palveluihin.
Ymmärrettävä näkemys tämäkin,
mutta ongelmallinen; työpaikkoja kun ei synny pelkällä maakuntien
miesten päätöksellä.
Löytyisikö ratkaisu siis maakuntien
työvoimapalveluista? Tuleva maakuntauudistus sen ainakin
periaatteessa mahdollistaa, koska vastuu työvoimapalveluista siirtyy
uusille maakunnille. Näin maakuntahallinnon on mahdollista päättää,
missäpäin aluettaan se palveluitaan tarjoaa.
Ainoa ongelma on, että uusi
maakuntajärjestelmä astuu voimaan vasta 2020, kun taas työttömien
raippalaki oli pakko saada voimaan jo tämän vuoden alusta. Siitä
maakuntien miehet ja kaupunkien miehet olivat yksimielisiä.
Työttömän rankaisemisella oli siis kovempi kiire, kun työllisyyden
mahdollistamisella.
