Ne tietävät kaiken

 Epari 18.4.2018

Pelottavan paljon meistä tiedetään ja tietoa liikkuu. Jos varaan internetistä vaikka junalipun, niin puhelin muistuttaa minua automaattisesti matkan alkamisesta. Googlen kartta taas kertoon suoraan, missä yövyn ja kuinka kauan. Ilmeisesti jossain on joku asetusnuppi, jolla tietojen jakamisen voi estää, mutta se on niin monen mutkan takana, ettei sitä tavallinen ihminen löydä kuin vahingossa.

Facebook taas osaa kohdentaa mainokset suoraa minulle minusta keräämiensä tietojen perusteella. Tai ainakin luulee osaavansa, näen nimittäin todella paljon mainoksia facebookissa, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Tämä vain mainostajille tiedoksi, ei ole Facebookin algoritmi kunnossa. Ilmeisesti automatiikka ja tekoäly ei ihan vielä pysty ihmistä aukottomasti profiloimaan.

Facebook ja Google ovat monikansallisia tiedonkeruu jättejä, mutta osataan sitä kotimaassakin. Erilaiset bonuskortti järjestelmät pisteineen tietää tasan tarkkaan, juodaanko meillä maitoa vai ei ja jos niin minkä värisestä purkista. Asuntovelallisena pankki tietää tarkkaan tuloni ja sen, kuinka paljon käytän rahaa kuukaudessa vaatteisiin ja huonekaluihin. Ilmoittamani summat olivat muuten liian pieniä pankin tietojärjestelmän mielestä. Ja palkkani minunkin mielestä.

Näennäisesti Facebookin ja Googlen kaltaiset internet jätit kysyvät aina luvan tietojen keräämiseen ja käyttöön. Valinnanvapaudeksikin sitä kai voisi joku tyylikkäästi sanoa. Maailma on kuitenkin jo rakentunut sellaiseksi, että ilman suostumusta tietojen antamiseen ja käyttämiseen arki ja sosiaalinen elämä muodostuu hankalaksi. Varteenotettava vapaus vaihtuukin sosiaaliseen pakkoon.

Tietojen kerääminen ja erityisesti tietojen käyttäminen nousi viime viikolla esille, kun Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (thl) ilmoitti tutkivansa, miten tulevien yksityisten sote-keskusten rahoitus voidaan hoitaa. Ensimmäisistä uutisista sai sen käsityksen, että nyt kansalaisille jaetaan henkilökohtaisia pisteitä iän, sukupuolen ja sosiaalisen aseman perusteella.

Onneksi ihan näin radikaalista toimenpiteestä ei kuitenkaan ole kysymys. Joskin tietosuoja-asiat noussee nyt uutena asiana esille jo valmiiksi sekavassa sote-sopassa. Mihin ihmisten tietoja voidaan käyttää ja kuka niitä saa käyttää? Lisäksi oleellinen kysmys on, voiko kansalainen kieltää viranomaisia käyttämästä tietojaan semmoiseen asiaan, johon alunperin ei ole tietojaan luovuttanut? Vai onko huoli jo kokonaan turhaa, tietäväthän ne muutenkin meistä kaiken.

Tuolileikit alkaa

Epari 28.2.2018

Piiri pieni pyörii ja kansanedustajat siinä hyörii. Aika moni pohjalainenkin kansanedustaja on jo ilmoittautunut mukaan tuleviin maakuntavaaleihin. Vääliähkyä pukkaa, koska maakuntavaalit on tarkoitus järjestää tänä vuonna lokakuussa eikä eduskuntavaaleihinkaan ei ole kuin reipas vuosi. Vaikka osalla kansanedustajista julkisesti onkin intoa, niin kulisseissa kiristellään hampaita.

Kunta- ja presidenttivaalien jälkeen puolueiden vaalikassat kumisevat tyhjyyttä.Vaalit ovat aina puolueille ja ehdokkaille raskaita tapahtumia, joissa palaa rahaa ja työtunteja. Uurastuksesta ei aina saa edes palkintoa, vaan vaali-illan voi täyttää raskas pettymys.

Kokoomuksen kansanedustaja Hjallis Harkimo kritisoi suomalaista päätöksentekojärjestelmää videossaan, jonka hän on julkaissut omilla facebook- sivuillaan. Hänen mielestään samojen edustajien ei pitäisi istua usealla tuolilla: eduskunnassa, tulevissa maakuntien valtuustoissa ja vielä oman kunnankin valtuustossa.

Harkimo näkee ongelmana, että samat päättäjät eduskunnassa jakavat itselleen rahaa ensin maakuntiin ja maakunnista kuntiin. Vaikka Harkimon väite siitä, että maakunnista jaettaisiin rahaa kuntiin ei pidä paikkaansa (tulevat maakunnat eivät rahoita kuntia, vaan kunnat saavat edelleen valtionosuuksia ja keräävät kunnallisveroa), on keskustelulle useammalla tuolilla istumisesta jälleen tilausta. Luodaanhan Suomeen yhtä uutta hallinnon tasoa, vaikka vaalipuheissa taidettiin luvata enemmän byrokratian purkua.

Miksi sitten kansanedustajat osallistuvat myös ”pienempiin” vaaleihin? Luulisihan sitä aikaa kuluvan aivan tarpeeksi valtakunnankin asioiden hoitoon. Syitä voi olla useita; ollaan vilpittömän kiinnostuneita kotimaakunnan ja kunnan asiosta ja halutaan jakaa omaa osaamista ja kokemusta myös kotiseudun tarpeisiin.

Syy on myös valtapoliittinen. Kansanedustajat ovat tunnettuja ihmisiä ja he keräävät vaaleissa paljon ääniä. Se takaa omalle puolueelle enemmän paikkoja valtuustoihin ja parempia asemia päätöksentekoon. Kärkiehdokkaan sivuun jääminen on puolueelle aina iso riski.

Meillä pienillä puolueilla ei varsinkaan täällä Etelä-Pohjanmaalla ole kansanedustajia kärkiehdokkaiksi. Olisi siis helppo vaatia kansanedustajia sivuun maakuntavaaleista. Asia on kuitenkin monisyisempi. On vaikea vaatia, että luottamusasemassa toimiminen estäisi osallistumasta demokraattiseen päätöksentekoon. Vaalikelpoisuutta ei pidä rajata kevein perustein.

Viime aikoina kokoomuksesta on siirrytty paljon yksityisen terveysbisneksen leipiin. Työpaikkansa saa toki valita, mutta ongelmallista on, jos julkinen ja yksityinen etu menee sekaisin. Ehkä suurin ongelma ei olekaan usealla tuolilla istuminen, vaan se, ettei oikein tiedetä kenen tuolilla istutaan.

Kaupunkien ja maakuntien miehet

Epari 10.1.2018

On olemassa ainakin kahdenlaisia miehiä. Maakuntien miehiä ja kaupunkien miehiä. Kun nämä kaksi toisistaan jollain tasolla poikkeavaa miesryhmää laitetaan lausumaan samasta asiasta omat näkemyksensä, saadaan aikaan niin sanottu työttömien aktiivimalli.

Pikaisella kertauksella: aktiivimallissa työttömän pitää osoittaa omaa aktiivisuuttaan olemalla töissä 18h kolmen kuukauden aikana tai osallistumalla viiden päivän ajan työllisyyttä edistäviin toimiin. Ei siis riitä, että on hakenut töitä tai pyrkinut kursseille, vaan ratkaisevaa on osallistuminen. Muuten tulee raippaa tukien vähenemisen muodossa.

Tulossa on ilmeisiä ongelmia työttömälle. Voi käydä niin, että töitä ei saa, vaikka kuinka hakee. Voi käydä myös niin, ettei kursseille pääse, vaikka kuinka haluaisi. Aktiivisuudesta huolimatta siis rangaistus seuraa ja elintasoa lasketaan tukea pienentämällä. Ei tunnu ollenkaan oikeudenmukaiselta.

No miksi silti näin päätettiin? Selitys riippuu siitä, kuuluuko selittäjä kaupunkien miehiin vai maakuntien miehiin.

Kaupunkien miesten mielestä työtön on itse syyllinen tilanteeseensa, koska ei ole suostunut muuttamaan töiden tai työvoimapalveluiden perässä. Yleensä pienemmillä paikkakunnilla on heikommat työllistymisen ja kurssitusten mahdollisuudet. Kaupunkien miesten mielestä työttömän pitää hakeutua kasvukeskuksiin, joissa työvoimapalvelut ovat paremmat ja työllistymisen mahdollisuudet todennäköisemmät.

Tämä on työllistymisen näkökulmasta edes jotenkin ymmärrettävää, mutta inhimillisestä näkökulmasta ja pienempien kuntien talouskehityksen kannalta ei niinkään.

Kaupunkien miesten näkemys aiheuttaa vilunvärähtelyä maakuntien miesten keskuudessa. Maakuntien miesten näkemyksen mukaan pitää huolehtia siitä, että kaikkialla on tasapuolisesti mahdollista saada työtä tai osallistua työllisyyttä edistäviin palveluihin.

Ymmärrettävä näkemys tämäkin, mutta ongelmallinen; työpaikkoja kun ei synny pelkällä maakuntien miesten päätöksellä.

Löytyisikö ratkaisu siis maakuntien työvoimapalveluista? Tuleva maakuntauudistus sen ainakin periaatteessa mahdollistaa, koska vastuu työvoimapalveluista siirtyy uusille maakunnille. Näin maakuntahallinnon on mahdollista päättää, missäpäin aluettaan se palveluitaan tarjoaa.

Ainoa ongelma on, että uusi maakuntajärjestelmä astuu voimaan vasta 2020, kun taas työttömien raippalaki oli pakko saada voimaan jo tämän vuoden alusta. Siitä maakuntien miehet ja kaupunkien miehet olivat yksimielisiä. Työttömän rankaisemisella oli siis kovempi kiire, kun työllisyyden mahdollistamisella.

Seinäjoki konsensus

Epari 22.11.2017

Seinäjoki haluaa näyttää modernilta ja vauhdilla kehittyvältä kaupungilta. Paitsi ulkoisesti myös päätöksen teossa. Julkisesti asioita viedään taidokkaasti ja tehokkaasti eteenpäin. Mielummin ilman riitaa ja turhaa vouhotusta. Seinäjoki haluaa näyttää, että näin meillä pystytään yhteistyöhön yli puolue rajojen. Tehokkuuden nimissä demokratiaa ei saisi kuitenkaan kaventaa.

Muutama kaupungin politiikkaa seuraava toimittaja onkin jo huolissaan meneekö konsesus jo demokratian edelle ja onko konsensus vaientanut vauhdikkaan kehityksen haittavaikutusten kriittiset äänet (Ilkka ja Seinäjoen sanomat 15.11). ”Seinäjoki puolue” jyllää yhtenäisenä eikä oppositiota ole olemassa. Toimittajien näkemykseen voi osin yhtyä.

Demokratiaan kuuluu keskustelu ja vaihtoehtojen puntarointi, jonka jälkeen jokainen voi valita mieleisensä kannan kulloiseenkin asiaan. Jos keskustelu siirtyy julkisesta valtuustosalista epävirallisiin neuvotteluihin kabinetteihin, ei kuntalaisille välttämättä välity oikeaa kuvaa päätöksenteon vaiheista ja perusteista. Joskus joku myös harmitteli valtuustosalissa tapahtuvan keskustelun kallista hintaa, saahan valtuutetut palkkionsa ja viranhaltijat palkkansa, mutta mielestäni demokratialle on hankala laittaa hintalappua.

Päätöksen tekemiseen kuuluu myös muita toimielimiä kuin valtuusto. Hallitus ja erilaiset lautakunnat myös tekevät demokraattisia päätöksiä. Erityisesti hallituksen painoarvo on suuri. Samalla se on myös kuin valvova isoveli. Lautakuntien päätökset voidaan ottaa hallituksen käsittelyyn ja muuttaa, jos päätökset eivät isoveljeä miellytä. No, tätä ns. otto-oikeutta käytetään onneksi kohtuullisen harvoin.

Demokratia saa onneksi kaupungissa myös uusia ulottuvuuksia. Ensimmäistä kertaa kaupunkilaiset pääsevät päättämään uudesta strategiasta, sillä kehitysjohtajan mukaan strategian työstäminen on tarkoitus joukkoistaa asukkaille. Strategia kuulostaa tylsälle sanalle, mutta on oikeasti tärkeä työkalu päätöksenteossa. Sen kehysten mukaan kaikkia kaupunkilaisia koskevat asiat valmistellaan ja päätetään.

Hyvä olisi, jos mahdollisimman monet asukkaat asiaan tarttuisi. Kaupunkilaisilla on nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisella otteella kaupunkia seuraavat neljä vuotta johdetaan. Onko painopiste pehmeissä arvoissa; nuorissa, lapsissa ja turvallisessa tulevaisuudessa, vai painotetaanko taloutta, kasvua ja tehokkuutta. Toisiaan ne eivät sulje pois, mutta rengin ja isännän/emännän osat tulisi olla selviä. Kasvuhuumassa välillä tuntuu, että kaupungin perustehtävä meinaa unohtua.

Arvon hekin ansaitsevat

Epari 11.10.2017

Löysin itseni koulun liikuntasalista kuuntelemasta ja katselemasta, kuinka emeritusprofessori Kari Uusikylä soitti klarinettia. Ihan hyvin soittikin, mutta puhui vielä paremmin meille koulun vanhempainiltaan saapuneille vanhemmille. Uusikylä on tunnettu kasvatustieteilijä, joka mielellään ottaa kärjekkäästi kantaa koulutuspoliittisiin kysymyksiin.

Professori Uusikylä pelkää nykyisessä tehokkuus ja kilpailukyky maailmassa peruskoulusta olevan tulossa ”tietokonefirmojen sponsoroima kilparata” ja ”minä- minä kulttuurin edistäjä”, jossa heikompiosaisten lapset jäävät heitteille. Uusikylä puolustaakin peruskoulua, jossa jokaisella lapsella lähtökohdistaan ja taustastaan huolimatta tulisi olla mahdollisuus löytää oma lahjakkuutensa, taipumuksensa ja oppia toimimaan sosiaalisessa yhteisössä. 

 

Asia onkin tärkeä, sillä perhetausta todellakin vaikuttaa siihen, kuinka lapsi kokee elämänsä ja tulevaisuutensa. Yle uutisoi (8.8.2017) tutkimuksesta, jossa lasten ja nuorten hyvinvoinnin yhteys perheen sosioekonomiseen asemaan jälleen tuli todistetuksi. Merkittävää Seinäjoen kannalta on, että tutkimus on tehty seinäjokelaisilla peruskoulun oppilailla. 

 

Tutkimus on hyvä osoitus siitä, kuinka myös Seinäjoella osa lapsista ja nuorista ei välttämättä saa koulusta samaa hyötyä, kuin muut ikätoverinsa. Tutkimuksessa havaittiin, kuinka mm. turvallisuuden tunne, yhteenkuuluvuuden kokemukset, itsetunto ja tulevaisuuden usko ovat heikompia lapsilla, joiden perheessä on vähävaraisuutta tai työttömyyttä. 

 

Lapsi ei voi vaikuttaa siihen, mihin sosioekonomiseen asemaan sattuu syntymään. Usein edes lapsen vanhemmat eivät voi työttömyydelleen tai vähävaraisuudelleen mitään. Siksi on tärkeää, että yhteiskunnassa tukiverkostot ovat kestäviä ja kaikille lapsille annetaan mahdollisuus löytää oma paikkansa ja kehityspolkunsa.

Seinäjoella on hyvinvoinnin tasa-arvon eteen myös tehty töitä. Tutkimusraportissa kaupunki saakin kiitosta onnistuneista projekteista ja samalla raportti myös antaa vinkkejä lasten ja nuorten tukemiseksi jatkossakin.

Kaupungin perusopetusjohtaja toivoi julkisesti päättäjiltä arvokeskustelua siitä, miten tärkeäksi koemme lasten ja nuorten hyvinvoinnin. Halutaanko Seinäjoella panostaa lasten hyvinvointiin ja antaa tarvittavia resursseja opetuksen ja kasvatuksen käyttöön. Asia on ajankohtainen, koska ensi vuoden talousarviota kootaan parasta aikaa. Nähtäväksi jää, minkälaiset arvot uudessa valtuustossa vallitsevat, kun talousarvio marraskuussa hyväksytään.

Miesten kerho

Epari 30.8.2017

Peruskoulusta muistan ainakin mustavalkoiset valokuvat presidenteistä. Sieltä ne seinältä tuimana vahtivat koulupäivän sujumista. Siinä kuvarivistössä on toistaiseksi vain yksi nainen, Tarja Halonen. Tällä tietoa sukupuolijakauma ei ole muuttumassakaan, ainakaan jos mielipidetiedusteluja on uskominen. Saulin suosio on vankka.

Erilaisiin politiikan potretteihin törmää myös kaupungintaloissa ja muissa julkisissa tiloissa. Etelä- Pohjanmaan Maakuntaliiton kokoustiloissa huoneen perältä katselee entiset ja nykyiset maakuntavaltuustojen ja hallitusten puheenjohtajat. Jos oikein muistan, ei niistä kuvista tainnut katsella yksikään nainen. Pitääpä tarkastaa kun seuraavan kerran sotemaku- johtoryhmä ( Etelä- Pohjanmaan sosiaali- ja terveysuudistusta ja maakuntauudistusta koordinoiva poliittinen toimielin) kokoontuu. Ryhmän puheenjohtaja on muuten mies. Kuten on myös varapuheenjohtaja.

Seinäjoella aikaisemmat kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajat ovat kehystettynä kaupunginhallituksen kokoushuoneeseen. Mies joukon keskellä on muutama nainenkin. Viime kaudella valtuustoa johti nainen ja sitä edellisellä kaudella hallituksen nuijaa kopautteli nainen. Nyt alkanut valtuusto kausi mennään kuitenkin miesten johdolla, kun sekä valtuustoa, että hallitusta johtaa pitkät ja komeat kaksilahkeiset.

Etelä- Pohjanmaan kuntien osalta tilanne on useassa paikassa sama. Maakuntalehti Ilkka (17.6) tietää kertoa, että maakuntamme kunnista vain kahdessa valtuustoa johtaa nainen. Hallituksen puheenjohtajana nainen on neljässä kunnassa. Kuntia maakunnassamme on 17.

Lain mukaan kunnallisissa luottamuselimissä pitää noudattaa sukupuolikiintiöitä. Sen vuoksi lautakunnissa ja muissa toimielimissä on tasapuolisesti miehiä ja naisia. Laki ei kuitenkaan velvoita puheenjohtajuuksissa tasa-arvoa. Ainakin Etelä- Pohjanmaalla näyttäisi siis siltä, että naiset kyllä pääsevät lain ansiosta päättämään, mutta eivät yllä ihan johtopaikoille asti. 

Naisvoittoinen on sen sijaan Seinäjoen kaupungin henkilökunta. Yli kolmesta tuhannesta työntekijästä 80% on naisia. On siis hyvin ymmärrettävää, että lomarahojen leikkaus osui meilläkin erityisesti kaupungin naisiin. Työntekijöiden naisvaltaisuus ei kuitenkaan näy kaupungin johtoryhmässä, jonka kymmenestä jäsenestä vain kaksi on naisia. Johtoryhmä on muodostettu kaupungin korkeimmista viranhaltijoista, joskin tässä tapauksessa voidaan sanoa johtoryhmän muodostetun lähes kokonaan virkamiehistä.

Voidaanko tästä kaikesta päätellä, että politiikassa johtopaikoille pääsyn todennäköisyydet paranevat, jos on syntynyt mieheksi? Silloin mahdollisuuksien tasa-arvon tie katkaistaisiin jo ennen napanuoraa.

Suojamuuri pelasti pahimmalta

Epari 19.7.2017

Vähän harmittaa kirjoittaa eräät neljä kirjainta, koska se on varmin tapa karkottaa lukijoita, mutta teen sen nyt kuitenkin. Sote. Sille kävi kuten useimmat asiantuntijat ja oppositio jo etukäteen tiesivät: uudistus törmäsi perustuslakiin niin että rytinä kävi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätyi lausumaan, että nykyinen sote-lakiluonnos on osin perustuslain vastainen.

Ongelmallisen sote-lakiluonnoksesta on tehnyt ns. valinnanvapausmalli. Siinä kaikkien palveluiden tuottajien olisi toimittava kilpailuilla markkinoilla. Julkiset toimijat eivät siis voisi toimia tuottajina, vaan olisivat samalla viivalla suurten lääkärijättien kanssa. Tilanne olisi kaksipiippuinen. Toisaalta julkinen sektori on perustuslain mukaan vastuussa palveluista, joita kansalainen tarvitsee, mutta se ei voisi niitä kaikilta osin itse tuottaa. Ensisijaisia kärsijöitä olisivat olleet pienten kuntien asukkaat, joiden alueella terveysmarkkinoita ei synny.

Nyt perustuslain suojamuuriin törmännyt lakiesitys olisikin suosinut suuria terveysbisnestä harjoittavia korporaatioita. On siis luonnollista, että jotkut bisnesmaailman etujärjestöt alkoivat syyttää perustuslakivaliokuntaa politikoinnista. Valiokunta, jossa on edustettuna kaikki puolueet, oli kuitenkin yksimielinen, joten mitään yksipuolista ideologiaa sen lausunnossa ei ole. 

 

Muutamalta valtion virkamieheltä paloi nyt kesälomat, kun sote-lakia alettiin heti korjailemaan. Totuttuun tyyliin kiire on kova, koska uusi esitys on tarkoitus saada eduskuntaan jo ensi vuoden alussa. Sitä ennen vielä mm. kunnat ja kaupungit saavat kertoa mielipiteensä uudesta esityksestä.

Suomen kuusi suurinta kaupunkia ehti jo ottaa kantaa lain valmisteluun. Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu vaativat yhdessä lakiin kirjattavaksi, että ne voisivat itse tuottaa omat sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Koska kyseessä on Suomen suurimmat kaupungit, niiden mielipide otetaan varmasti valmistelussa tosissaan.

Todennäköisesti uuteen sote-lakiin tuleekin muutoksia niin, että myös julkinen toimija voi olla palveluiden tuottaja. Yhtä todennäköistä myös on, että ainakin osa maakuntien keskuskaupungeista yhtyvät isojen kaupunkien näkemykseen ja haluavat oikeuden tuottaa itse palvelunsa.

Seinäjoella on vankka kokemus palveluiden hyvästä ja tehokkaasta tuotannosta. Se on osa osaamista, josta kaupungin ei kannata päästää irti. Seinäjoen onkin lähdettävä aktiivisesti vaatimaan sote-palveluiden tuottajan asemaa, yhdessä muiden maakuntakeskusten ja isojen kaupunkien kanssa. Maakuntakeskus ei voi jäädä sivusta seuraamaan, mitä muu Suomi tekee.