Olen kohtuullisen vakuuttunut nuorten olevan fiksumpia
nykyisin kuin ennen. Sellaisen käsityksen olen saanut mediaa seuraamalla ja oma
kokemus sitä myös puoltaa. Pysyn jollain tavalla nuorten maailman menossa
mukana, kun ammattikoululaiset työssä oppijat tasasin väliajoin tupsahtavat
työelämään työharjoittelua suorittamaan. Poikkeuksetta mahtavia nuoria on
ainakin omalle kohdalle opastettavaksi osunut.
Joskus, kun kyselen työharjoittelijoilta heidän ajatuksiaan
tulevaisuudesta, niin päällimmäiseksi heillä nousee huoli rahasta. Eli toisin
sanoen työpaikasta. Siinä suhteessa nuoret eivät eroa aikuisista, mutta ovat
aikuisiin nähden heikossa asemassa työmarkkinoilla varsinkin silloin, kun
taloudessa menee heikosti.
Helpotusta nuorten asemaan ei ole ainakaan lähiaikoina
luvassa. Opiskelevilla nuorilla huoli rahasta on entistä ajankohtaisempi, kun
hallitus päätti leikata opintotukea. Se tarkoittaa entistä enemmän paineita
ottaa opintolainaa tai työskennellä enemmän (jos töitä vain löytyy) opiskelun
ohessa. Silloin taas vaarana on opintojen viivästyminen.
Valtion toiminta on kovin ristiriitaista. Toisella suulla
puhutaan koko ajan velkaantumisen vaarallisuudesta ja toisella suulla
kehotetaan opiskelijoita ottamaan lisää lainaa. Lainan ottaminen muuttuu
entistä epämukavammaksi, kun tulevaisuus on epävarma. Nykyisin
korkeakoulutuskaan ei takaa työpaikan löytymistä opiskelun jälkeen eikä
korkeastikoulutettu työtön ole enää harvinaisuus.
Työelämän epävarmuus heijastuu tietenkin myös lapsiperheiden
arkeen. Jouluna se konkretisoituu erilaisina joululahjakeräyksinä vähävaraisten
perheiden lapsille. Olisi unelma tilanne, jos tällaisia keräyksiä ei tarvitsisi
järjestää. Siitä ollaan valitettavan kaukana, sillä lapsiperheiden köyhyys on Suomessa
taas kääntynyt nousuun eikä hallituksen lapsilisäleikkaukset taida olla
oikeansuuntainen toimenpide asian korjaamiseksi.
Seinäjoella valtuusto hyväksyi juuri suunnitelman lasten ja
nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.
Nyt hyväksytty suunnitelma on jatkoa niille kaikille hyvää
tarkoittaville suunnitelmille, raporteille ja asiakirjoille, joita vuosien
varrella on kaupungin hyllyihin kerääntynyt. Niille jokaiselle on paikkansa ja
varmasti myös tarkoituksensa. Tietoa, tutkimusta, analyysia ja toimenpidesuunnitelmaa
siis kyllä löytyy. Enää tarvitaan vain esitykset ja päätökset niiden
toteuttamiseksi. Olisiko ensi vuonna sen aika?
Lämmintä ja rauhallista joulua!
