Tarjonta luo tarpeen

Epari 7.6.2017

Menneellä valtuustokaudelta käytiin muutamia vääntöjä, joissa ei saavutettu Seinäjoelle niin yleistä konsensusta. Muutamissa tapauksissa miteltiin investoinneista ja niiden tarpeesta tai tarpeettomuudesta. Ensimmäisenä mieleen tulee ainakin Vapaudentien jatke, Lakeuden ankkuri ja väännöt lastensuojeluyksikön perustamisesta.

Politiikassa tyypillistä on leimata vastustajat kehityksen jarruiksi ja investoijat holtittomiksi rahan käyttäjiksi. Kukin vuorollaan välillä toisessa porukassa ja välillä toisessa. Joissain yhteydessä joku Vapaudentien jatkeen kannattaja perusteli kantaansa sillä, että aina ne investoinnit on loppuen lopuksi ollut hyviä ja tarpeellisia. Vastustajienkin mielestä.

Jäin silloin miettimään onko tosissaan niin, että investointi päätös osoittautuu aina ajan myötä oikeaksi? Harvemminhan tosiaan kuulee kenenkään valittavan jostain, mitä on jo rakennettu. No, Rengonharjun lentokenttä käynee todistuksesta, että aina investointipäätökset eivät ole hyviä.

Erimielisyyksistä voittajana selvinneet päätökset eivät välttämättä aina ole oikeita. Joskin vaikea on todistaa päinvastaistakaan. Emmehän me tiedä kehityskulkua, joka olisi seurannut toisenlaisesta päätöksestä, emmekä tiedä millaiseksi ympäristö olisi vaihtoehtoisesti muokkautunut. Tehdyt päätökset, kiistanalaisetkin, muuttuvat totuudeksi ja hyväksytyksi arjentilaksi.

Politiikassa asioiden eteenpäin viemisessä on myös kysymys hyvästä markkinoinnista. Ensin idea myydään omalle puolueelle ja sen jälkeen asiaa kaupitellaan muille ryhmille. Loppuen lopuksi päätös pitää vielä myydä ja markkinoida äänestäjille. 

Hyvin markkinoimalla onnistutaan myydä myös sellaista, jonka tarpeesta ei ole ennemmin ollut edes tietoa. Voihan toki olla, että tulevaisuudessa Seinäjoen kongressikeskus osoittautuu sijoitukseksi, jota ilman ei kerta kaikkiaan tulla toimeen. Ainakin kaupunginvaltuusto oli tarpeesta lähes yksimielinen. Minulta vain on mennyt ohi, missä se tarve on esille tullut.

Olen kuluneella valtuustokaudella suhtautunut investointipäätöksiin pääsääntöisesti myönteisesti. Ohjenuorana olen pitänyt sitä, että uuden investoinnin pitää olla työllisyyttä lisäävä, kaupunkilaisten palveluita ja viihtyisyyttä parantava ja lisäksi siihen pitää liittyä myös aito tarve. Huvikseen velkaa ei kannata ottaa.