Ensi kevään eduskuntavaalien yksi päätema taitaa olla jo
selvillä. Toisinaan kansalaisia tuntuu kovasti harmittavan, kun kokoajan
jonkinlainen sääntö haittaa elämää. Siitä innostuneena ovat kansanedustajatkin
heränneet vaatimaan sääntelyn purkamista. Osa kansanedustajistamme on vakaasti
siis päättänyt perua omia päätöksiään. Ei aina tule kerralla hyvä.
Mutta mitä se sääntely oikeastaan edes on? Äkkiseltään tulee
mieleen kasvottomien virkamiesten halu kieltää esimerkiksi alkoholi tai ainakin
sen mainostaminen. Yleensä sääntelyä verrataan holhoamiseen ja muutenkin
sanalla on negatiivinen kaiku. Sääntely taitaa olla kuitenkin paljon
moniselitteisempi asia.
Sääntelyllä tarkoitetaan valtion tai jonkin muun
julkisenvallan tietoista puuttumista esimerkiksi markkinoiden, kansalaisten tai
yritysten toimintaan. Markkinoiden toimintaa voidaan säädellä, ettei isot
yritykset pysty muodostamaan monopoliasemaa ja nyhtää kuluttajia kuiviin.
Sääntelyllä voidaan estää markkinavoimien vääränlainen käyttö ja edistää
oikeanlaista kilpailua.
Kansalaisten elämään sääntely vaikuttaa monella tavalla ihan
lapsesta asti. Heti syntymän jälkeen vauvaan laitetaan jo kansallisen
rokotusohjelman rokotuksia. Seuraavaksi lapsen elämään keskeisesti vaikuttaakin
oppivelvollisuus. Ajokortin suorittamisen jälkeen kaasujalkaa hillitään
liikennesäännöillä.
Sääntöjen tarkoitus on siis hyvä. Aika usein riippuu
näkökulmasta, onko jokin säännös onnistunut vai ei. Ison kauppakonsernin
johtajaa varmasti harmittaa, jos kunnan kaavoituspäätös estää megamarketin
rakentamisen, mutta samalla kymmenen pienemmän kaupan yrittäjän mielestä päätös
voi olla oikea.
Muutama puolue on jo näkyvästi julkaissut omat sääntelynpurkuohjelmansa.
Ohjelmissa esitetään minkälaiseen suuntaan heidän mielestään valtiota pitäisi
kehittää. Toisinsanoen millaisia lakeja tulisi säätää. Samanlaisia ohjelmia
ovat puolueet laatineet aina joka vaaleihin. Nyt vain ohjelmien otsikot ovat
muuttuneet kansalaisiin uppoavaan muotoon.
Toisaalta kaikissa puolueissa tuntuu vallitsevan
yhteisymmärrys, että turhaa byrokratiaa tulisi vähentää. Tehokkaasti toimiva
valtionhallinto on kansalaisten etu. Samalla tulisi muistaa, että ilman
virkamiehiä ei demokratia voi toimia. Joskus liiallisesta hallinnon
purkamisesta on seurannut vain kustannusten kasvua, kun virkamiesten töitä
hoidetaan hintavilla konsulttipalveluilla.
