Pääseköhän oma lapseni vielä ilmaiseen kouluun? Saankohan
minä työttömyystukea tai toimeentulotukea, jos oma tai työpaikkani tuloskunto
romahtaa? Vai mistähän suunnasta sitä julkista sektoria meinataan kaventaa?
Tällaisia joutuu pohtimaan. Ainakin jos noudatamme nykyisin niin muodikkaista
tulevaisuusseminaareista saatuja vinkkejä. Suomen vientiongelmiin ei tunnu
hulppeista bonuksista huolimatta keksittävän keinoja. Alijäämä kasvaa ja valtio
velkaantuu. Ratkaisu tuntuisi siis olevan kansalaisen hyvinvoinnista
nipistäminen tai suoranainen kurittaminen. Riippuen vähän keinoista ja
kansalaisen sosiaalisesta asemasta.
Taantuman aikana julkiset menot kasvavat, kun yhä enemmän
kansalaisia joutuu yhteiskunnan tuen varaan. Työttömyyskorvaukset ja sosiaali-
ja terveyskulut luonnollisesti kasvattavat menoja. Menojen kasvaminen luo
mukavan kasvualustan vaatimuksille pienentää julkista sektoria ja
yksityistämään julkisesti tarjottuja palveluita. Ikäänkuin julkisen sektorin
koko olisi este talouskasvulle tai syy viennin hiipumiselle.
Viime aikoina suosittu vertaus julkisen sektorin kokoluokasta
on ollut bruttokansantuote (bkt). Julkisen talouden suhde bkt:seen on n. 58%.
Kyseessä on nimenomaan suhde, ei osuus. Julkisen sektorin osuus bkt:sta on n.
20%. Käsitteissä on helppo mennä sekaisin ja tilanne saattaa vaikuttaa
pahemmalta kuin on.
Leikkauspolitiikan vaikutukset ovat Euroopan
talouskriisipesäkkeissä näkyvissä. Kreikassa ja Espanjassa työttömyys on
ennätyslukemissa. Julkinen sektori on ajettu ahtaalle ja kansalaiset kärsivät.
Mutta Islannissa toimittiin toisin. Talouskuplan puhjettua pankkeja ei
pelastettu veronmaksajien rahoilla eikä julkisen sektorin kustannuksella. Nyt
Islannin talous on kasvussa.
Suomessa työpaikkoja tuntuu katoavan koko ajan, kun
osakkeiden hintoja hiotaan kuntoon työntekijöitä irtisanomalla. Edes
taloudellisen voiton tekeminen ei enää takaa työpaikkojen säilymistä. Silti
julkisen sektorin asemaa työnantajana kyseenalaistetaan koko ajan. Ruotsin
lähes 5% parempi työllisyysaste johtuu osittain julkisen sektorin isosta
roolista työllistäjänä. Meillä samaan työllisyysasteeseen pääsy tarkoittaisi
jopa 200000 uutta työpaikkaa. Saisimme hyvästellä sen paljon puhutun
kestävyysvajeen.
Rakenteita on hyvä välillä tuulettaa. Sen ei tarvitse
tarkoittaa palveluiden tai työpaikkojen karsimista, vaan parempaa
organisoimista. Olisihan se mukava päästä vaikka lääkäriin ilman viikkojen
jonotusta. Ruotsissa sekin onnistuu. Ja ihan julkisella sektorilla.
