Pakko vie oikeudet

Epari 20.1.2016

Perustuslaki ja sen tulkinnat eivät nykyisin tunnu kelpaavan kaikille. Joidenkin elinkeinoelämän edustajien ja poliitikkojen mielestä perustuslaki ei jousta ja se seisoo aina uudistusten tiellä. Voimme olla oikeastaan tyytyväisä näistä näkemyksistä. Ne kertovat, että perustuslaki tekee sitä mitä sen kuuluukin tehdä; suojelee meitä tavallisia kansalaisia huonoilta uudistuksilta.

Suomessa vakaan yhteiskunnan perusteet on kirjattu perustuslakiin. Se takaa sen, ettei kukaan tai mikään taho pysty laillista tietä Suomessa nousemaan erityiseen asemaan vastoin kansan tahtoa. Samoin perustuslaissa taataan yksilöiden, eli meidän kaikkien ihmisten, perusoikeudet. Niitä ei saa loukata valtion virkakoneisto, toiset ihmiset tai vaikkapa kaupalliset toimijat. Nykyisessä markkinafundalistisessa maailmassa perustuslaki on siis varsin tarpeellinen.  

Perustuslakia täydentää valtion muu lainsäädäntö. Lailla ja asetuksilla ohjataan yhteiskunnan toimintaa ja varmistetaan kansalaisten tasavertainen kohtelu ihmisten erilaisuudesta ja eri lähtökohdista huolimatta.

Koska ihmiset omaavat universaalisesti samanlaisia tarpeita kuin me täällä Suomessa, niin on vain luonnollista, että oikeusvaltion periaatteita on kirjattu myös kansainvälisiin sopimuksiin. Niillä halutaan varmistaa kansallisvaltioiden yhdenvertainen katsomus ihmisoikeuksia kohtaan ja varmistetaan länsimaisen oikeusvaltion rakenteiden jatkuvuus.

Yksi johtava ajatus oikeusvaltion ideassa on, että lailla suojataan heikompaa osapuolta vahvemman sanelua vastaan. Tästä näkemyksestä nykyinen pakkolakeja ajava hallituksemme on nyt luopunut. Pakkolait asettuvat suoraan työnantajan puolelle ja rikkovat kansainvälisten sopimusten linjauksia. Ei tarvitse ihmetellä, miksi ns. yhteiskuntasopimusta ei syntynyt. Miksi työnantaja olisi neuvotellut, kun hallituksen pakottavalla lainsäädännöllä se saa enemmän kuin olisi ikinä uskaltanut muutoin esittää.

Kovin kummallista ei siis ole, etteivät hallituksen pakkolait saaneet asiantuntija lausunnoissa kovinkaan suurta kannatusta. Peräti 55% lausunnon antaneista asiantuntija tahoista suhtautui pakkolakeihin kriittisesti ja vain 15% suopeasti (Yle 13.12.2015). Päinvastoin kuin hallitus väittää, asiantuntijoiden mukaan pakkolait vain pahentaisivat tilannetta.

Taloutta ei saada nousuun ostovoimaa ja kysyntää leikkaamalla. Kannattaisi keskittyä niihin tekijöihin, jotka talouskasvua auttavat, eli koulutukseen, kysynnän kasvattamiseen ja eriarvoisuuden torjuntaan. Valitettavasti tämän hetkinen suunta on aivan toinen.

Etelä-Pohjanmaa tarvitsee yhteistyötä

                                                                                                                           Ilkka 19.1.2016


Jussi Juurakko tulkitsee (Ilkka 17.1.) Seinäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Kimmo Heinosen (kok.) väheksyneen maakunnan ja Seinäjoen välistä yhteistyötä omalla lausunnollaan. Heinonen esitti lausuntonsa tilaisuudessa, jossa käsiteltiin asioita Seinäjoen näkökulmasta kärjekkäästi. Itse paikalla olleena en kokenut lausuntoa yhtä painokkaana, kuin sen kirjoitettuna voi ymmärtää.

Tekstissään Juurakko kysyy myös muiden valtuustoryhmien suhtautumista Seinäjoen ja maakunnan väliseen toimintaan. Vasemmiston näkemyksen mukaan yhteistyötä ehdottomasti tarvitaan, joskin epätietoisuutta luo tulevat uudistukset.

Valtion hallitustakin heiluttaneen sote-uudistuksen sivutuotteena myös kuntarakenne ja maakuntahallinto saavat uuden järjestyksen. Kuntien päätäntävallasta kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät itsehallintoalueille. Seinäjoen tapauksessa se tarkoittaa lähes 50 prosenttia kaikista toimintamenoista. Toisin sanoen, lähes puolet (noin 200 miljoonaa euroa) Seinäjoen budjetista siirtyy kaupunkilaisten valitseman valtuuston päätösvallasta toiselle yhteistyöelimelle. Kyseessä on siis todellinen kuntauudistus, vaikka siitä sellaista nimitystä ei nykyisin käytetäkään
.
Sote-uudistus on siis vielä kesken ja varmuutta tulevaisuuden toimintamallista ei ole. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että nykyisen Etelä-Pohjanmaan kuntien edustajat päättävät yhteisessä itsehallintoalueen valtuustossa koko alueen sosiaali- ja terveydenhuollon asioista. Se tarkoittaa ilman muuta entistä läheisempää yhteistyötä kaikkien kuntien kesken.

Etelä-Pohjanmaan maakunnan haasteet uuden sote-uudistuksen myötä eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Maakunnassa väestö vähenee, työttömyys kasvaa ja koulutustaso on valtakunnan keskitasoa matalampaa. Lisäksi maakuntamme on varsin vähän kansainvälistynyt, mikä on globaalissa maailmassa yksi menestymisen edellytys.

Ratkaistavia asioita siis riittää. Toisiinsa kytköksissä olevat kunnat eivät voi tulevaisuudessakaan tuijottaa mustasukkaisesti vain omaa reviiriään. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on jatkossakin välttämättömyys.