Rakennuksen esittelijä on innoissaan. Pienestä tilasta löytyy
hieno olohuone, kaikki kodinkoneet sisältävä keittiö ja mukava makuuhuone.
Katselijana joudun peittelemään hymyä. Sen verran ainutlaatuisesta
rakennuksesta tuntuu olevan kysymys. 4 -vuotiaani innostui rakentamaan majaa.
Mielikuvituksen avulla neliön kokoisesta tilasta saa todella avaran. Kokemuksen
kruunaa asunnon omavaraisuus. Puolukkaa voi poimia suoraan maapohjaiselta
lattialta.
Asuntomarkkinoilla ei tällä hetkellä paljon hymyn aiheita
ole. Asuntojen myynti laahaa viime vuodesta, eikä kasvua ole uskallettu
ennustaa. Ainoastaan isoissa kaupungeissa päästään parempiin myyntilukuihin
kuin viime vuonna.
Kituliasta tuntuu olevan kaikkialla muuallakin taloudessa.
Suomen hallituksen talousarvioesitys ennustaa tälle vuodelle nolla kasvua.
Kriitikoiden mielestä sekin on liikaa ja todellisuudessa kasvu supistuu.
Ennustaminen on vaikea laji.
Kuntapäättäjän ei kuitenkaa tarvitse olla ennustaja
ymmärtääkseen vaikeiden aikojen kuntien taloudessa jatkuvan. Hallitus jatkaa
kuntien valtionosuuksien leikkaamista, jolloin kasvava kaupunki joutuu
väistämättä vaikeiden päätösten eteen. Lisää huolta kunnille aiheuttaa myös
uudet velvoitteet pitkäaikaistyöttömien rahoitusvastuusta. Vastaavasti paljon
puhutuista kuntien velvoitteiden vähentämisestä ei ole juurikaan saatu
näyttöjä.
Taloudessa on kuitenkin aistittavissa myös uusia tuulia.
Ainakin poliittisessa kielenkäytössä. Jälleen on salonkikelpoista puhua
taloudellisesta elvytyksestä. Se ehti jo osittain unohtua säästön, kiristyksen
ja menokurin alle. Kiristävän talouspolitiikan on viimein ymmärretty vain
pahentavan taloudellista tilannetta ja vaikeuttavan kasvun aikaan saamista.
Kestävyysvaje sen sijaan taloudellisena terminä vielä
hallitsee keskustelua. Sillä tarkoitetaan valtion tulojen riittävyyttä menojen
kattamiseen pitkällä aikavälillä. Kuitenkaan taloudellisen kestävyysvajeen
kokoluokasta tai edes koko olemassaolosta ei ole syntynyt yksimielisyyttä.
Talousjärjestelmässämme kasvun puute on siis kaikkien
ongelmien takana. Mutta millainen kestävyysvaje meillä on oikeasti olemassa,
kun talous vaatii kasvaakseen yhä enemmän luonnonvaroja ja kulutusta? Onko
rajaton kasvu rajallisella maapallolla mahdollista? Todelllinen kestävyysvaje
taitaakin koskea enemmän ympäristöämme kuin taloutta.
