Suojamuuri pelasti pahimmalta

Epari 19.7.2017

Vähän harmittaa kirjoittaa eräät neljä kirjainta, koska se on varmin tapa karkottaa lukijoita, mutta teen sen nyt kuitenkin. Sote. Sille kävi kuten useimmat asiantuntijat ja oppositio jo etukäteen tiesivät: uudistus törmäsi perustuslakiin niin että rytinä kävi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätyi lausumaan, että nykyinen sote-lakiluonnos on osin perustuslain vastainen.

Ongelmallisen sote-lakiluonnoksesta on tehnyt ns. valinnanvapausmalli. Siinä kaikkien palveluiden tuottajien olisi toimittava kilpailuilla markkinoilla. Julkiset toimijat eivät siis voisi toimia tuottajina, vaan olisivat samalla viivalla suurten lääkärijättien kanssa. Tilanne olisi kaksipiippuinen. Toisaalta julkinen sektori on perustuslain mukaan vastuussa palveluista, joita kansalainen tarvitsee, mutta se ei voisi niitä kaikilta osin itse tuottaa. Ensisijaisia kärsijöitä olisivat olleet pienten kuntien asukkaat, joiden alueella terveysmarkkinoita ei synny.

Nyt perustuslain suojamuuriin törmännyt lakiesitys olisikin suosinut suuria terveysbisnestä harjoittavia korporaatioita. On siis luonnollista, että jotkut bisnesmaailman etujärjestöt alkoivat syyttää perustuslakivaliokuntaa politikoinnista. Valiokunta, jossa on edustettuna kaikki puolueet, oli kuitenkin yksimielinen, joten mitään yksipuolista ideologiaa sen lausunnossa ei ole. 

 

Muutamalta valtion virkamieheltä paloi nyt kesälomat, kun sote-lakia alettiin heti korjailemaan. Totuttuun tyyliin kiire on kova, koska uusi esitys on tarkoitus saada eduskuntaan jo ensi vuoden alussa. Sitä ennen vielä mm. kunnat ja kaupungit saavat kertoa mielipiteensä uudesta esityksestä.

Suomen kuusi suurinta kaupunkia ehti jo ottaa kantaa lain valmisteluun. Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu vaativat yhdessä lakiin kirjattavaksi, että ne voisivat itse tuottaa omat sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Koska kyseessä on Suomen suurimmat kaupungit, niiden mielipide otetaan varmasti valmistelussa tosissaan.

Todennäköisesti uuteen sote-lakiin tuleekin muutoksia niin, että myös julkinen toimija voi olla palveluiden tuottaja. Yhtä todennäköistä myös on, että ainakin osa maakuntien keskuskaupungeista yhtyvät isojen kaupunkien näkemykseen ja haluavat oikeuden tuottaa itse palvelunsa.

Seinäjoella on vankka kokemus palveluiden hyvästä ja tehokkaasta tuotannosta. Se on osa osaamista, josta kaupungin ei kannata päästää irti. Seinäjoen onkin lähdettävä aktiivisesti vaatimaan sote-palveluiden tuottajan asemaa, yhdessä muiden maakuntakeskusten ja isojen kaupunkien kanssa. Maakuntakeskus ei voi jäädä sivusta seuraamaan, mitä muu Suomi tekee.