Tuolileikit alkaa

Epari 28.2.2018

Piiri pieni pyörii ja kansanedustajat siinä hyörii. Aika moni pohjalainenkin kansanedustaja on jo ilmoittautunut mukaan tuleviin maakuntavaaleihin. Vääliähkyä pukkaa, koska maakuntavaalit on tarkoitus järjestää tänä vuonna lokakuussa eikä eduskuntavaaleihinkaan ei ole kuin reipas vuosi. Vaikka osalla kansanedustajista julkisesti onkin intoa, niin kulisseissa kiristellään hampaita.

Kunta- ja presidenttivaalien jälkeen puolueiden vaalikassat kumisevat tyhjyyttä.Vaalit ovat aina puolueille ja ehdokkaille raskaita tapahtumia, joissa palaa rahaa ja työtunteja. Uurastuksesta ei aina saa edes palkintoa, vaan vaali-illan voi täyttää raskas pettymys.

Kokoomuksen kansanedustaja Hjallis Harkimo kritisoi suomalaista päätöksentekojärjestelmää videossaan, jonka hän on julkaissut omilla facebook- sivuillaan. Hänen mielestään samojen edustajien ei pitäisi istua usealla tuolilla: eduskunnassa, tulevissa maakuntien valtuustoissa ja vielä oman kunnankin valtuustossa.

Harkimo näkee ongelmana, että samat päättäjät eduskunnassa jakavat itselleen rahaa ensin maakuntiin ja maakunnista kuntiin. Vaikka Harkimon väite siitä, että maakunnista jaettaisiin rahaa kuntiin ei pidä paikkaansa (tulevat maakunnat eivät rahoita kuntia, vaan kunnat saavat edelleen valtionosuuksia ja keräävät kunnallisveroa), on keskustelulle useammalla tuolilla istumisesta jälleen tilausta. Luodaanhan Suomeen yhtä uutta hallinnon tasoa, vaikka vaalipuheissa taidettiin luvata enemmän byrokratian purkua.

Miksi sitten kansanedustajat osallistuvat myös ”pienempiin” vaaleihin? Luulisihan sitä aikaa kuluvan aivan tarpeeksi valtakunnankin asioiden hoitoon. Syitä voi olla useita; ollaan vilpittömän kiinnostuneita kotimaakunnan ja kunnan asiosta ja halutaan jakaa omaa osaamista ja kokemusta myös kotiseudun tarpeisiin.

Syy on myös valtapoliittinen. Kansanedustajat ovat tunnettuja ihmisiä ja he keräävät vaaleissa paljon ääniä. Se takaa omalle puolueelle enemmän paikkoja valtuustoihin ja parempia asemia päätöksentekoon. Kärkiehdokkaan sivuun jääminen on puolueelle aina iso riski.

Meillä pienillä puolueilla ei varsinkaan täällä Etelä-Pohjanmaalla ole kansanedustajia kärkiehdokkaiksi. Olisi siis helppo vaatia kansanedustajia sivuun maakuntavaaleista. Asia on kuitenkin monisyisempi. On vaikea vaatia, että luottamusasemassa toimiminen estäisi osallistumasta demokraattiseen päätöksentekoon. Vaalikelpoisuutta ei pidä rajata kevein perustein.

Viime aikoina kokoomuksesta on siirrytty paljon yksityisen terveysbisneksen leipiin. Työpaikkansa saa toki valita, mutta ongelmallista on, jos julkinen ja yksityinen etu menee sekaisin. Ehkä suurin ongelma ei olekaan usealla tuolilla istuminen, vaan se, ettei oikein tiedetä kenen tuolilla istutaan.